Pyrola

Minun neulominen on ollut jatkuvaa ja aktiivista nyt noin neljän vuoden ajan, ja jokainen vuosi on tähän mennessä ollut omanlaatuisensa. Viime vuonna suurin saavutus oli ensimmäinen julkaisemani ohje, ja lisää on tulossa. Jännää!

Tein myös paljon sellaista, joka ei ennättänyt blogiin asti - 2013 oli kaikista saavutuksista huolimatta purkamisen vuosi. Purkasin kaksi melkein valmista neuletta ja monta pienempää tekelettä ja aloitusta. Uusi vuosi on kuitenkin alkanut lupaavasti, sillä olen ehtinyt neuloa jo yhden suuren projektin.

Ja se on ihana!

Olen käyttänyt neuletta sen valmistumisen jälkeen joka päivä. Ehkä se siksi valmistuikin niin nopeasti? Reilussa kahdessa viikossa.

Saako nyt olla tyytyväinen?

Pyrola

Malli: ei ole ainakaan vielä, projekti Ravelryssä täällä
Lanka: Garnstudio DROPS Alpaca n. 285 g
Puikot: 3,50 mm ja 2,5 mm

Ei tässä oikeastaan ole mitään kummallista, se on yksinkertaisuudessaan hyvä. Reunoissa on pari kierrosta ainaoikeaa ja icord-päättely. Nappilistat on neulottu samalla kuin muu neule ja ainaoikeaa nekin, reunassa yksi nostettu silmukka. Lanka on ostettu Menitan alennusmyynnistä. Napit on ostettu Karnaluksista, Tallinnasta, ja sattuivat sopimaan tähän aivan täydellisesti.

Kaarrokkeen rei'istä kerron varmaan joskus enemmän. Se oli sellainen jännä idea joka syntyi, kun keskustelimme opiskelukaverini kanssa karrokkeista.

Kaarrokkeeseen meni yksi kerä, hihoihin yhteensä n. 1,5 kerää ja hihojen erottamisen jälkeen 3,25 kerää, eli yhteensä ainoastaan 5,75 kerää. Syy tähän on puikkojen paksuus, ja tämän takia lopputulos on ihanan kevyt.

Olen Alpacaa melko ahkerasti neuloneena voinut todeta että langat ovat keskenään erilaisia. Johtuukohan se langan vaihtelusta tai väristä? Vai näyttääkö värit vaan niin erilaiselta keskenään että minä hämäännyn?

Lopuksi kuva-arvoitus. Ennen joulua huomasin hauskan jutun. Arvaako joku mitä kuvassa näkyy?

Ei enää niin pienet pisarat

Mainitsin jo viime vuonna tekemäni pienen hopeanharmaan neuletakin siskonpojalle. Se oli silloin vielä iso mutta nyt melko sopivan kokoinen.

Yksivuotiaan pisarat

Malli: improvisoitu, idea pisaroista täältä. Projekti Ravelryssä.

Lanka: Grignasco Bambi, noin kolme kerää eli 150 g

Puikot: 3,00 ja 2,50 mm

Tämä on hieman muunneltu versio saajan isosiskon villatakista. Isosiskon takissa neuloin kierretyt silmukat joka kierroksella, tässä pikkuveljen versiossa nostin silmukat toisella puolella ja neuloin ne takareunasta toisella. Lisäksi jatkoin pisaroita pidemmälle, joissakin kohdissa ehkä liiankin pitkälle. Pidän pikkuveljen onnistuneena, joskin nypyt tuntuivat etenkin hihojen suissa hävivävän muuhun pintaan. Jos sinulla on hyviä vinkkejä siihen, miten nypyt saa pysymään oikealla puolella, otan mielelläni niitä vastaan! :)

Lankaa on mukava neuloa. En tiedä onko se hyvä käytössä, ainakin siskontyttären villatakki on edelleen hyvässä kunnossa. Värikin on ihana. Mutta nappien löytäminen oli tuskaa, nämä eivät varmaan ole vauvoille parhaat mahdolliset kun eivät ole niin lättänät, mutta poikahan ei ole vauva enää, vaan jo iso poika. ;)

Kiitos sovituskuvista kuuluu Ellille! :)

Tantsua ja rakkautta

Pikkusisko keksi ommella tutuille lahjaksi patakintaita ja minun oli kerta kaikkiaan pakko matkia häntä. Piirsin Marimekon kintaista kaavat, kangasdyykkasin omassa varastossa, ostin Eurokankaasta eristeeksi soveltuvaa huopaa ja leikkasin kintaisiin palat.

Ompelin ensimmäiset kintaat veljeni perheelle lahjaksi. Ostin Maija Isolan suunnitteleman "Tantsu"-kankaan Marimekosta ja syksyllä, aikeena ommella patakintaat tai pannulaput tai ehkä jotain ihan muuta, mutta kun mietin asiaa, kangas sopi veljeni perheelle kuin nakutettu. Vuorina on Ikeasta joskus hyvin kauan sitten ostettu musta puuvilla. Kummassakin kintaassa on ripustuslenkki. Valmiit kintaat tuntuivat ihanalta kädessä, vaikka vuori tuntuikin olevan hieman liian suuri - ompelin päälle tulevat osat puolen sentin saumavaralla ja sisälle tulevat sentin saumavaralla. Huopaosat ompelin sentin saumavaralla, ja leikkasin saumavarat kapeiksi, jotta paksut ja tönköt saumat eivät olisi ongelma.

Kintaat ovat keskenään erilaiset. Tässä muutama syy: kankaan kuvio vaihtelee (osa puikulanmallisista kuvioista on tummanharmaat ja osassa on ainoastaan ääriviivat), en halunnut mitään hupsunmallisia pieniä kangasjämiä ja lisäksi olen allerginen symmetrialle. Olen itse melko tyytyväinen siihen, miten ne eroavat toisistaan mutta muodostavat yhdessä mukavan parin.

Toiset kintaat annoin jo ennen joulua eräälle henkilölle, joka piti minusta huolen luciatehtävän aikana.

Kankaan löysin kotoa. Kyseessä on Vallilan kangas, Saara Eklundin suunnittelema "Rakkaus". Kankaanjämiä oli jäljellä sen verran, että ne riittivät juuri ja juuri kintaisiin. Kangas on alun perin ostettu yhtä toista projektia varten, ja käytin jämiä myös pehmoleluihin.

Vuorina on sama Ikean musta kangas, ja käytin mustaa puuvillaa myös kämmenpalaan, sillä Vallilan kangasta ei ollut tarpeeksi, ja lisäksi tämä osa kintaista likaantuu yleensä herkästi.

Lahjan saaja yllättyi ja vaikutti olevan hyvin tyytyväinen. Hän huomasi myös hauskan jutun. En itse huomannut yhteensattumaa - luciakeräys tukee tänä kautena Uutta lastensairaalaa, jonka yhdistyksen ja säätiön puheenjohtajana toimii sama henkilö, joka myös on Vallilan entinen toimitusjohtaja ja nykyään hallituksen puheenjohtaja. Jälleen hämmästelin sitä, miten pieni tämä maailma oikeastaan on!

Nyt olen siivonnut ompelukoneeni pois ja kaivanut kutimet taas esiin. Mukavaa uutta vuotta kaikille lukijoille ja satunnaisesti blogissa käyville, toivotan teille tämän pienen maailman parasta käsityövuotta!