Huivin tarina

Nappasin kesällä mukaan Karnaluksista neljä kerää luonnonvalkoista silkkialpakaa, kun kivaa harmaata ei löytynyt. Miksi mukavien harmaan sävyjen löytäminen onkin niin vaikeaa? Päätin kokeilla lankojen värjäämistä. Ensimmäinen kerta vähän jännitti, päässä oli valmis kuva lopputuloksesta, ja tiesin, että se todennäköisesti eroaisi tästä.

Kuivumista

Olihan se värjääminen aikamoista lotraamista - parvekekin oli mustahko. Olisi ehkä pitänyt huuhdella lankoja VIELÄ enemmän. Tai käyttää värinkiinnityslitkua, onko jollain kokemusta sellaisesta? Käytin värjäämiseen mustaa, sillä väripaketissa luki että materiaalit, kuten villa ja silkki, eivät saa yhtä vahvaa sävyä kuin puuvilla.

Lopputulos oli hyvin erilainen kuin se päässä ollut kuva, mutta olen silti tulokseen tyytyväinen. Kerällä lanka näytti erittäin tylsältä, neulottuna pintana silti aika jännittävältä, väri on mukavan epätasainen. Eniten hämmästyttää ruskeat sävyt, mistä ne ovat peräisin?

Olen kauan jo kuolannut Stephen Westin ohjeita. Yksinkertaisia, naisille JA miehille sopivia malleja, sellaisia, joissa silti on sitä jotain kivaa, erilaista, jokin kikka. Herbivore oli erityisen houkutteleva. Jotenkin minua on kolmiohuiveissa ärsyttänyt se yksi kolmion pää, joka tulee eteen, ja on liian näkyvä ja vaikea saada kivan näköiseksi. Tässä mallissa päitä oli monta, ja vips, ongelma oli ratkennut.

Kalaverkkojen selvitystelinettä (entistä haravaa) voi käyttää myös muuhun.

Kasvinsyöjä

Malli: Herbivore
Lanka: Austermann Alpaca Silk, 191 g, 382 m
Puikot: 3,75 mm

Huivin luovutustilaisuus oli siis veljen synttärikekkereillä, ja monet hämmästelivät langan pehmeyttä. Lopputulos oli pehmeä ja lämmin, niitä kylmiä päiviä varten. Harmi, että langasta lähtee karvoja. Neulomistuokion jälkeen mustat vaatteet eivät enää olleet mustat...

Olen ehkä vähän laiska seuraamaan ohjeita, joten virheitä on aika usein. Teen asiat vähän omalla tavalla, ja silloin jää välillä huomaamatta jokin tärkeä seikka, kuten tässä ohjeessa reikärivi... Tein siis reikiä joka lisäyksellä, kun taas ohjeessa niitä piti tehdä ainoastaan joka toisella lisäyksellä. No, eihän se oikeastaan haittaa, eikä kukaan huomannut kun en kertonut kenellekään. Mutta onhan Stephen Westin versio paljon hienompi.

Lisäksi neuloin myös nurjat takareunasta, jotta huivia voisi käyttää oikean puolen lisäksi myös nurja puoli ulospäin.

Ehkä pitää itsellenikin tehdä tällainen. Voisin jopa kokeilla sitä oikeata ohjetta...

Sadetta

Kesän suosituin puheenaihe taitaa olla sää. En aio valittaa siitä – sää ei oikeastaan minua ole haitannut, olen päinvastoin tyytyväinen, kun ei tarvitse kulkea vähissä vaatteissa ja polttaa itseään. Olen nimittäin kalpea, suoraan rokokoomaalauksesta. Kun seuraava projekti kuvattiin, oli juhannusaatto, ja suhteellisen lämmintä, paahtumisen merkkejä voi olla havaittavissa!

Pisarat-villatakki valmistui jo loppukeväästä, ja ollut jo ahkerassa käytössä.

 

Pisarat

Malli: Oma (Ravelryssä)
Lanka: Le Fibre Nobili Super Tajmahal, 1160 m, 500 g
Puikot: 3,25 mm, 3 mm

Nappien valinta oli vaikea, olin itse asiassa jo ostanut Karnaluksista mustat napit, mutta ne olivat aivan liian mustat ja kiiltävät, ja veivät pisaroilta kaiken huomion. Kävin sitten siskon kanssa Nappitalossa, ja löysin villatakkiin lopulta päätyneet harmaansävyiset, mattapintaiset, yllättävän vähän muovisen oloiset napit. Kuvitelkaa, epämuovimaiset muovinapit. Parasta.

Siirrytään sitten itse neuleeseen. Näin joskus Rain Drops Dress -ohjeen, ja ihastuin ideaan. Neulemekko on mielestäni helposti melko epäkäytännöllinen, siksi että se on niin lämmin, ja talvella, kun se olisi sopivan lämmin, sukkahousut tuntuvat liian kylmiltä. Päädyin siksi pisaraneuleeseen.

Ainoastaan pisaraidea on varastettu, muu on omasta päästä keksitty. Lisäykset kaarrokkeessa ja helmaosassa on tehty spiraalina (näkyy lähikuvassa). Helma ja hihansuut ovat tehty ainaoikeana, jotta ne olisivat mahdollisimman huomaamattomat.

Helmaosasta tuli liian löysä, tai sitten minulla ei yksinkertaisesti vain ole tarpeaksi leveä takapuoli. Toivon tietysti ensimmäistä vaihtoehtoa!

Tein myös huhtikuussa kaksi vuotta täyttäneelle siskontyttärelle Lasten Pisarat -takin, eli lasten version. Siinä versiossa ei sada vyötäröltä, vaan kaarrokkeen lisäksi hihansuista.

Lasten Pisarat

Malli: Oma (Ravelryssä)
Lanka: Grignasco Bambi, noin 800 m
Puikot: 3 mm

Helmiäsnapit ovat Karnaluksista kauan sitten ostetut, ja sopii mielestäni vaaleatukkaiselle pikkutytölle tulevaan villatakkiin vallan mainiosti.

Tyttö esittelee villatakkiaan varsin ylpeänä. Villatakin pukemista yllytettiin muun muassa sillä, että täti laittaa päällensä melkein samanlaisen. Ja että nuken saa ottaa mukaan, jos sen laittaa kankaiseen kantokoppaan. Ja nuken villatakin napit hän osasi napittaa ihan itse.

Lähikuva satavasta hihansuusta. Kädessä näkyy nuken kantokoppa vuosimallia X.

Myös toinen hiha piti kuvata!

Jotakin pyöreätä

Esittelyyn pääsee nyt uusin herkku.

Sain syntymäpäivälahjaksi siskolta kaksi vyyhtiä Handua, ja päätin heti, että niistä syntyy pyöreä huivi. Selailin sitten erilaisia ohjeita ja menin aivan sekaisin - miten ohjeiden selaamisesta voikaan mennä pää niin pyörälle? Hienoja ohjeita tuntuu välillä olevan aivan liikaa.

Päädyin sitten Freyaan, jonka muunsin itse pyöreään muotoon. Ja pyöreä siitä tuli!

Pyöreä Freya

Malli: Freya
Lanka: Handu 100 % luomukasvatettua merinovillaa
Puikot: 3,5 mm

Kyseessä on siis jo edellisessä tekstissä pilkahtanut tekele.

Aloitusosan (huivin keskiosan) jouduin tekemään moneen kertaan ennen kuin se onnistui. Mukavaa pyöreän huivin tekemisessä on se, ettei joudu tekemään nurjaa. Nurjia silmukoita en itse asiassa joutunut tekemään yhtäkään kappaletta, kerrankin näin päin! Huivin ulkoreunaan improvisoin reunakuvion, jotta reunasta tulisi ilmavampi.

Suomen kesä tulikin sitten, joten varsinainen käyttöön ottaminen saa kyllä jäädä syksyyn, jos kuvaamishetkelläkin ehti paahtua. Yksi hyvä syy odottaa syksyä!