Päähineitä

Ihme on tapahtunut. Ikuisuusprojekti on vihdoin valmistunut!

Viime aika on ollut hyvin päähinepainoitteinen; yksi päähine on siis valmistunut, yhdenlaiset päähineet jäävät nyt joulun päätyttyä taka-alalle, ja ihan uusi päähine saa kohta alkunsa, kunhan pystyn päättämään sen ominaisuudet.

Sisko sai vuosi sitten joululahjaksi myssyn (Ravelryssä), ja päätin tehdä samalta siskolta saadusta Pirkka-langasta itselleni samantapaisen, tosin suunnitelmissa oli baskerimaisempi versio.

Olen jo kauan käyttänyt pahimpina pakkaspäivinä tuplapipoa. Pirkka-lanka on niin ohutta, että päätin neuloa vuorin jo valmiiksi pipoon kiinni. Mustaa Alpacaa sattuikin olemaan yhdestä bolerosta purettuja pieniä keriä.

Tiimapallo

Ohje: Bev Elicerion pitsi (Hourglass), pipo oma (Ravelryssä)
Lanka: Pirkkalanka, ohut 48 g, 192 m. Drops Alpaca, n. 50 g, 166 m
Puikot: 2,5 mm

Mennään sitten vähän tarkemmin siihen lopputulokseen. Kuulkaas, ainakin tämän myssyn kohdalla sain vuorin kavennuksen kautta opittua että neljäs kerta toden sanoo (se tästä ikuisuusprojektin tekikin...). Lisäksi vuorin neulominen pipoon kiinni oli alun perin tosi hyvä idea, mutta sitten en mitenkään saanut pipon reunaa pysymään siististi, joten päätin pujottaa reunaan satiininauhan.

Itse pitsi on Bev Elicerion, ohjeesta Hourglass, Ravelrystä napattu. Lisäsin siihen helmiä, niin kuin myös siskon myssyyn olin lisännyt. Pelkäsin vähän sitä helmien etsimistä, mutta Hobby Pointista löytyikin sitten melkein täydellisen väriset helmet.

Ei siitä hirveän baskerimainen tullut. Lähinnä pallomainen. Mutta olen silti tyytyväinen lopputulokseen!

Kaventaminen oli suunnilleen yhtä jännittävää kuin siskon versiossa, täysin improvisoitua, mutta myös täysin onnistunutta. Ehkä olisi paikallaan, että kirjaan seuraavan pipon kohdalla muistiin kierrokset, ei tarvitsisi enää improvisoida.

Sain reilu viikko sitten kokeilla seuraavaa päähinettä, vara-Luciana.

Se olikin varsin ihanaa, mutta niin kuin jo mainitsin, nämä päähineet jäävät nyt taka-alalle. Voi että näitä tyyppejä tulee ikävä!

Mitäpä keksisin seuraavaksi?

Lahjontaako?

Tänä vuonna ei täällä päässä hirveästi ole ollut aikaa lahjomishommiin; aikaa Lucia-kuoroon venähti jotenkin enemmän, kuin aluksi luulin venähtävän. Lähdin mukaan myös paripäiväiselle Pohjanmaan-kiertueelle - viikon melkein putkeen laulaminen ja flunssa ei olekaan niin hyvä yhdistelmä, ääni lähti ensimmäistä kertaa ikinä, ja jouluaattona olisi varmaan pitänyt olla hiljempaa. Yhtäkkiä olinkin altto enkä sopraano! Eilen, uuden vuoden kunniaksi, ääni palasikin ennalleen. Onneksi!

Olen jo aika monta vuotta lahjonut sukulaisia ja tuttavia piparkakkutaloilla, niin tänäkin vuonna.

Pari "ihan oikeata" käsityötä ennätin myös tehdä, veli sai ohuet, hyvin yksinkertaiset kenkiin menevät villasukat, mieheke astetta lämpimämmän pipon kuin edellinen. Neuloin sen Alpacasta, tuplalla langalla. Entistä lämpimämmäksi sen tekee kirjoneuleen jouksut.

Myssy

Ohje: oma (Ravelryssä)
Lanka: Drops Alpaca, 80 g, 266 m
Puikot: 4,00 mm

Sain eilen illalla valmiiksi kauan kesken olleet ohuet palmikkosukat, nimittäin Rhombukset. Flunssaisina istuimme sohvalla ja katsoimme töllön antia - hyvä syy vaipua neuloosiin! Neuloin sitä aina niin ärsyttävää toista sukkaa, en varmaan ole ainoa tässä maailmassa jolla on "toisen sukan kammo". Tai hihan. Tai tumpun...

Nyt olen tyytyväinen siitä, että vihdoinkin annan itselleni luvan aloittaa jotakin uutta. Uuden projektin aloittaminen on ehkä se ainoa syy, että jaksan neuloa sen toisen sukan. :)

Rombi

Ohje: Rhombus (Ravelryssä)
Lanka: Drops Fabel Superwash, 62 g, 255 m
Puikot: 2,5 mm

Tein sukat ohjeen mukaan, mutta muutin kavennusta. Alapuolen sädekavensin, yläpuolen kavensin niin, että sovitin sädekavennuksen myötä tehdyn kavennusmäärän "tavalliseen" kavennukseen, reunoista, ensin joka toisella kierroksella, sitten jokaisella.

Kantapäästä tein pyöreän niin kuin kaikkiin sukkiin nykyään.

Vaikka kuinka yritin, en silti onnistunut tekemään sukista keskenään samanlaiset, tai siis toisensa peilikuvat. Jotenkin onnistun aina sekottamaan itseni, etenkin jos palmikkokuvio on vähänkään erikoisempi. Samanlailla kävi Pomatomuksien kanssa.

Mutta tiesittekö, että pyöröpuikoilla voi tehdä myös muuta, kuin neuloa? Puikoilla voi kuulemma muodostaa kiinnostavia geometrisiä muotoja ja sen sellaista, uusi stressilelu siis, ainakin sellaisille, jotka joutuvat seuraamaan neuloosia vierestä, kuten tuore myssyn omistaja. ;)  Hyvää uutta vuotta kaikille!

Lucia

 
Viimesten viikkojen aikana on supervauhtia valmistunut paitsi piparkakkuja myös seuraava neule.

Olen kauan jo suunnitellut tekeväni ohuen, mielellään vaalean, silkkivillaisen neuletakin. Langat tilasin noin kuukausi sitten TitiTyystä, ja samalla tilasin myös toiset langat, joista ehkä ilmestyykin pikkuhiljaa tuloksia tänne.

Luonnonvalkoinen neule sai nimensä Lucia-perinteen mukaan, sillä se valmistui sopivasti iltojen pimentyessä, joulun lähestyessä.

Lucia

Ohje: oma (Ravelry)
Lanka: BC Garn Silkbloom extra fino, 200 g
Puikot: 3,00 mm
Napit: helmiäistä 10 mm, Nappitalosta

Itse malli on yksinkertainen. Neule on neulottu pääntiestä helmaa kohti. Helmassa, pääntiessä ja hihansuissa on *1o takareunasta, 1n takareunasta* -resoria kapea kaistale, helmaa kohti tihentyvään reikäkoristukseen olen ovelasti piilottanut suurimman osan helman lisäyksistä.

Mielestäni neuleesta tuli varsin onnistunut; se on ihanan kevyt, melkein kuin huntu. Lanka ja napit kiiltävät kauniisti, ja neuleessa on mielestäni sitä samaa herkkyyttä, jota Luciakin välittää.

Lucia-perinne on vanha, ja monille hyvin merkittävä. Se näkyy paitsi Senaatintorilla Lucia-päivänä, myös ihmisten reaktiossa. Lucia koskettaa kaikenlaisia, nuoria ja vanhoja. Se näkyy ihmisten silmissä, kun Lucian kynttilät sytytetään.

 
Tänä vuonna olen saanut kunnian olla yksi Finlands Lucia -ehdokkaista. Jo ehdokkuus on itsessään ihme. Siitä lähtien, kun olin yhdeksänvuotias, ja ihana isosiskoni oli Esbo Lucia, kyyneleet ovat nousseet silmiini myös ainoastaan ajatellessani sitä, kuinka kaunis hän silloin oli. Mitään Luciaa kauniimpaa ei mielestäni maailmassa ole.

Lucian hohdokkaiden julkisuuden hetkien takana piilee raskas tehtävä. Lucia omistautuu noin kuukauden ajan täysin tehtävälleen, yhteisen hyvän vuoksi. Luciapäivän Tuomiokirkon tilaisuuden lisäksi ohjelmassa on noin 80 muuta tehtävää, jotka ovat kaikki omalla tavallaan merkittäviä. Vaativimmat tilaisuudet ovat varmasti sairaaloissa ja vanhainkodeissa, joissa Lucian läsnäolon merkitys on todennäköisesti suurimmillaan.

Tätä seuraa siis todennäköisesti ihan tavallinen käsityökausi, tai sitten sellainen hyvin pienimuotoinen, riippuen siitä, miten tässä käy. Perjantaina julkaistiin jo haastattelut lehdissä, Yle Vegassa ja Yle Femin Min morgonissa. Lisätietoa Lucia-perinteestä, kampanjasta ja äänestyksestä löytyy Folkhälsanin sivuilta.

Äänestämällä osallistuu samalla kampanjaan, jonka tulot tukevat vasten tahtoaan yksinäisiä vanhuksia. Pienellä eleellä voi auttaa sellaisia, jotka eivät välttämättä edes uskalla pyytää apua.