Huivin tarina

Nappasin kesällä mukaan Karnaluksista neljä kerää luonnonvalkoista silkkialpakaa, kun kivaa harmaata ei löytynyt. Miksi mukavien harmaan sävyjen löytäminen onkin niin vaikeaa? Päätin kokeilla lankojen värjäämistä. Ensimmäinen kerta vähän jännitti, päässä oli valmis kuva lopputuloksesta, ja tiesin, että se todennäköisesti eroaisi tästä.

Kuivumista

Olihan se värjääminen aikamoista lotraamista - parvekekin oli mustahko. Olisi ehkä pitänyt huuhdella lankoja VIELÄ enemmän. Tai käyttää värinkiinnityslitkua, onko jollain kokemusta sellaisesta? Käytin värjäämiseen mustaa, sillä väripaketissa luki että materiaalit, kuten villa ja silkki, eivät saa yhtä vahvaa sävyä kuin puuvilla.

Lopputulos oli hyvin erilainen kuin se päässä ollut kuva, mutta olen silti tulokseen tyytyväinen. Kerällä lanka näytti erittäin tylsältä, neulottuna pintana silti aika jännittävältä, väri on mukavan epätasainen. Eniten hämmästyttää ruskeat sävyt, mistä ne ovat peräisin?

Olen kauan jo kuolannut Stephen Westin ohjeita. Yksinkertaisia, naisille JA miehille sopivia malleja, sellaisia, joissa silti on sitä jotain kivaa, erilaista, jokin kikka. Herbivore oli erityisen houkutteleva. Jotenkin minua on kolmiohuiveissa ärsyttänyt se yksi kolmion pää, joka tulee eteen, ja on liian näkyvä ja vaikea saada kivan näköiseksi. Tässä mallissa päitä oli monta, ja vips, ongelma oli ratkennut.

Kalaverkkojen selvitystelinettä (entistä haravaa) voi käyttää myös muuhun.

Kasvinsyöjä

Malli: Herbivore
Lanka: Austermann Alpaca Silk, 191 g, 382 m
Puikot: 3,75 mm

Huivin luovutustilaisuus oli siis veljen synttärikekkereillä, ja monet hämmästelivät langan pehmeyttä. Lopputulos oli pehmeä ja lämmin, niitä kylmiä päiviä varten. Harmi, että langasta lähtee karvoja. Neulomistuokion jälkeen mustat vaatteet eivät enää olleet mustat...

Olen ehkä vähän laiska seuraamaan ohjeita, joten virheitä on aika usein. Teen asiat vähän omalla tavalla, ja silloin jää välillä huomaamatta jokin tärkeä seikka, kuten tässä ohjeessa reikärivi... Tein siis reikiä joka lisäyksellä, kun taas ohjeessa niitä piti tehdä ainoastaan joka toisella lisäyksellä. No, eihän se oikeastaan haittaa, eikä kukaan huomannut kun en kertonut kenellekään. Mutta onhan Stephen Westin versio paljon hienompi.

Lisäksi neuloin myös nurjat takareunasta, jotta huivia voisi käyttää oikean puolen lisäksi myös nurja puoli ulospäin.

Ehkä pitää itsellenikin tehdä tällainen. Voisin jopa kokeilla sitä oikeata ohjetta...