Muistutus

Opiskelun myötä vapaa-ajalla piirtäminen ja maalaaminen on jäänyt hieman taka-alalle - sitä saa nimittäin tehdä aivan tarpeeksi, ja usein lisäksi hirveällä kiireellä ja hieman sinne päin.

Eräs kuoronjohtaja täytti tänä vuonna pyöreitä ja päätti sen kunniaksi järjestää konsertin ystäviensä kanssa. Me konserttiin pääsevät kuorolaiset päätimme järjestää hänelle yllätyksen, sillä hän on todellakin panostanut tehtäväänsä kuoronjohtajana. Halusimme antaa hänelle jotakin, joka muistuttaisi häntä tehtävänsä tärkeydestä.

Niinpä ehdotin tytöille että maalaisin hänelle taulun. Tiesin heti mitä hänelle maalaisin.

Skissailin ensin lyijykynällä akvarellipaperille suuntaviivat. Lyijykynällä skissaaminen on mielestäni ihan ok, kunhan pitää huolen siitä, että pystyy peittämään jäljet.

Teippasin paperin kiinni pöytään maalarinteipillä. Tällä kertaa alustana oli leikkausalusta. Maalaamiseen tarvitsen tietenkin vesivärien, vesikupin ja pensseleiden lisäksi sottapaperin (mieluiten samaa paperia kuin maalauksessa) ja talouspaperin tai rätin, johon voin pyyhkiä liian märän pensselin.

Ensin on maalattava vaaleimmat sävyt, sillä väri leviää helposti reunoilta ja yllätyksiä ei tällaisessa tilanteessa kaivata.

Maalaus näyttää aluksi aivan naurettavalta, mutta kun värit pääsevät paperille, tilanne paranee loppua kohti. Vaikka tilanne vaikuttaa joskus toivottomalta, pystyy akvarellimaalauksen usein pelastamaan, jos vain tietää missä järjestyksessä asiat kannattaa tehdä. Eikä turhaudu.

Tasaisten taustojen maalaaminen on hyvin vaikeaa, etenkin jos etualalla on jotakin, joka pirstaloittaa taustaa. Siksi lähdin tämänkin kohdalla sille linjalle, etten yrittänytkään saada taustasta tasaista. Tällaiseen jälkeen pyrkiessä kannattaa ensin kostuttaa paperi vedellä maalattavalta alueelta. Sitten voi tuputtaa väriä pensselillä, se leviää mukavasti kosteaan paperiin.

Tausta on siis maalattu märälle paperille, ja muut osat kuivalle. Olen viime aikoina ollut laiska ja viimeistellyt akvarellimaalaukset arkivoinnin kestävillä tusseilla. Kunhan käsi ei tärise, tussilla saa hyvin tarkkaa jälkeä aikaan (yllä kuva ilman tussia, alla tussilla).

Minulla on ajoittain käytössä passepartoutleikkuri, joka on äärettömän kätevä. Sillä leikataan siis kehykseen tuleva pahvi, passepartout tai paspis, niin kuin monella on tapana sanoa. Paspiksen valinta on usein hyvin vaikea, sillä suunnitelmat menevät aina uusiksi paspishyllyn valikoimaa katsellessa. Tällä kertaa minulla ei ollut valmista maalausta mukana kaupassa, joten otin varmuuden vuoksi mukaan kaksi eri vaihtoehtoa. Ylimääräsille paspiksille tuppaa olemaan käyttöä juuri silloin, kun niitä ei ehdi kävästä ostamassa!

Ensin oli puhe mustavalkoisesta taulusta, mutta päädyin kuitenkin kevyeeseen sävytykseen, sillä mustavalkoisena siitä olisi tullut liian kylmä, tylsä ja ennen kaikkea synkkä. Halusin, että kynttilät olisivat kokonaisuudessa vaaleimmat, ja siksi kehys on luonnonvalkoinen ja paspis myös, joskin se on vähän helmiäsen tapaan valoa heijastava. En olisi ikinä kuvitellut valitsevani tällaista paspista, mutta tähän se sopi maniniosti.

Sitten käärin sen paperiin, solmin kivan nauhan ja annoin pois.