Piparkakkujen koristelun ABC

Luin sunnuntaina Outin Harmaata arkea -blogia ja törmäsin taas huonoihin kokemuksiin pikeerin sekoittamisesta ja sen myötä myös piparkakkujen koristelemisesta.

Olen aina ollut innostunut piparkakkujen koristelija ja piparkakkutalojen rakentaja. Viime vuosina piparkakkutaloja on vuosittain syntynyt yli 10 kpl, lähinnä lahjaksi sukulaisille. Pikeerin valmistaminen on kantapään kautta opittua, suhde nesteen ja tomusokerin välillä on hyvin tarkka, niin kuin monet ovat huomanneet.

Olen vuosien varrella oppinut täydellisen suhteen. En ole mitannut aineksia kulhoon, vaan oppinut tunnistamaan toimivan koostumuksen. Noin kolmena edellisenä vuotena olen tehnyt pikeerin kananmunanvalkuaisen, tomusokerin ja limen tai sitruunanmehun sekoituksena. Lime tai sitruuna on vapaavalintainen, mutta tuo mukavasti pikeeriin makua ja raikastaa koristellun piparkakun makua huomattavasti.

Outi pyysi minua jakamaan kokemukseni, ja siksi jaan teille nyt Piparkakkujen koristelemisen ABC:n.

Ensinäkin, kaikki ohjeet ovat aina tuottaneet makuuni aivan liian juoksevan pikeerin. Sen pitää olla paksua, mutta silti melko helposti sekoitettavaa. Pikeeriä pitää pystyä puristamaan pussista helposti, mutta se ei silti saa olla liian valuvaa. Koristeleminen on helppoa silloin, kun pikeeri tarttuu piparkakkuun hyvin, ja kun koristelemisen voi aloittaa ja lopettaa ongelmitta.

Tämän ohjeen satsi on melko suuri mutta kätevä, sillä jos käytän munanvalkuaista käytän mielläni kokonaisen munanvalkuaisen. Tämä pikeerimäärä riittää siis moneen piparkakkutaloon, riippuu tietenkin koristelijan tyylistä ja mieltymyksistä, mutta alla olevan koristelemisen määrän mukaan pikeeri riittää arviolta ainakin kolmeen taloon. Itse talot olen aina koonnut kuumalla sokerilla - sulatan kidesokeria rautapannussa varovasti niin, että sokeri sulaa ja on juoksevaaa, mutta ei tummene eikä siis pala. Silloin se ei myöskään maistu niin pahalta. Puhdistan pannun ja uusin sokerin heti, kun tuntuu että se on tummunut liikaa, eli kaadan pannuun vettä ja kuumennan, kaadan pois, ja vips pannu on pudas ja voin tehdä uuden satsin kuumaa sokeria.

Kokoan ensin talon yhteen, jonka jälkeen koristelen sen. Vasta tämän jälkeen kiinnitän talon kuumalla sokerilla alustaan. Näin voin käännellä taloa miten haluan ja saavutan hyvän koristelukulman myös todellisuudessa kalteville pinnoille.

Sitten pikeerin ohjeeseen. Sekoitan ensin munanvalkuaisen ja limen tai sitruunanmehun keskenään kunnes lisään tomusokerin desilitra kerrallaan. Lisää siis kulhoon ensin munanvalkuainen (tänään lisäämäni valkuainen painoi 35 g), ja 2 tl limen tai sitruunan mehua. Sekoita nämä, ja lisää sitten tomusokeria desilitroittain yhteensä 4,25 dl.

Kaada sitten seos joko muoviseen kertakäyttöpursotinpussiin tai paksuun pakastepussiin. Tähän tarvitset ehkä kaverin apua - seoksen kaataminen pussiin on melko hankalaa yksin. Itse rullaan yleensä pussin suun auki, jolloin vältyn koko pussin sotkemisesta. Solmi pussin aukko niin, ettei pussiin jää ilmaa.

Leikkaa sitten pussin kulmaan reikä. Aukon koko on tietenkin mielipidekysymys. Olen itse tykästynyt melko pieneen, noin kolmen millin kokoiseen (mitattu, kun aukko on "lättänä"). Kannattaa ensin leikata liian pieni reikä, jota tarpeen mukaan voi suurentaa. Ota myös huomioon, että aukko muuttuu hetken käytön jälkeen pyöreämmiksi. Aukko myös venähtää hieman pursottamisen myötä. Mutta jos leikkaat liian ison reiän, voit aina siirtää pikeerin uuteen pussiin. Jos pussissasi on "saumavara", sitä kannattaa trimmata niin, ettei se sotke koristelujasi - leikkaa sauma viistoon aukkoa kohti.

Ja sitten koristelemaan! Parhaan tuloksen saat, jos annat paistettujen piparkakkujen odottaa hetken ennen koristelua. Itse odotan yleensä seuraavaan päivään. En tiedä onko tämä vain minun harha, mutta minusta tuntuu että liian tuore piparkakku värjää sokerin. Ainakin vastapaistettu piparkakku sulattaa sokerin!

Kun koristelet, huomaat nopeasti että pikeeri jää omista liikkeistäsi hieman jälkeen. Eli jos esimerkiksi koristelet piparkakkutäden, sinun tulee jatkaa pursottamista hieman kulman jälkeen, sillä koristelukorkeus vaikuttaa pursottamiseen huomattavasti. Aloitan itse pursottamisen niin, että pussin pää on kiinni koristeltavassa piparkakussa. Sitten nostan pussin pään noin senttimetrin korkeuteen. Lopetan myös niin, että vien pursottimen pään kiinni piparkakkuun. Näin saan skarpin alun ja lopun sekä kaunista viivaa ja kaarta - jos pursottimen pään pitää kiinni piparkakussa koko ajan, pienet värähtelyt näkyvät koristelussa heti. Pikeerin pinta kuivuu melko nopeasti, mutta suosittelen odottamaan vuorokauden, kunnes esimerkiksi pakkaat koristellut piparkakut purkkiin päällekäin.

Pussia voi säilyttää pari päivää jääkaapissa, jonka jälkeen se jähmettyy hieman ja koristelusta tulee vaikeampaa. Voit siis laittaa pussin jääkaappiin ja jatkaa koristeluhommia seuraavana päivänä. En suosittele tekemään kerralla isompaa satsia pikeeriä, sillä isompaa pussia on hankala käsitellä ja pikeeri kovettuu, jos sitä ei käytä. Tästä annoksesta riittää kyllä parille päivälle tekemistä! ;)

Koristelukarkkeina käytän melko perinteisiä karkkeja. Ranskanpastillit ovat aina olleet hitti. Käytän paitsi Fazerin pastilleja myös Pirkan, sillä väreissä ja pastillien koossa on huomattava ero. Fazerin pastillit ovat isompia ja värit hyvin kauniin pastelliset. Pirkan värit - etenkin pinkki - ovat kirkkaammat ja pastillit hieman pienemmät. Pirkan pastilleja ostan oikeastaan lilojen pastillien takia. Toinen karkkityyppi johon olen tykästynyt on Mariannerae. Rae ei vie piparkakussa yhtä paljon tilaa kuin ranskanpastilli, mutta piparkakkutalojen koristelussa rae on huomattavan paljon vaikeampi kuin ranskanpastilli, sillä tarttumispintaa on vähemmän ja muoto on pyöreä. Rae lähtee siis rullaamaan tai valumaan helpommin kuin pastilli. Viime vuosina keksin käyttää myös kultaisia palluroita, Dr. Oetkerin pehmeitä sokerihelmiä. Eivät ne pehmeitä ole, mutta tähän tarkoitukseen hyvät.

Ja näillä mennään. Kokeilkaa tekin, ja vinkatkaa kokemuksistanne minulle tänne blogiin!