Tyytyväinen neuloja

Ostin viime kesänä Tallinnan Karnaluksista silkkialpakkalankaa, josta suunnittelin itselleni lämmintä, mustaa perusvillatakkia. Ajattelin, että detaljit olisivat tasolla "erilainen resori".

Neuleesta tuli aika jakkumainen, sellainen siistimpi neule. Se on sileää neuletta, ja siinä on käytetty Susie Myersin Contigous-metodia, eli hihat näyttävät istutetuilta vaikka neule on neulottu yhtenä kappaleena ja on siis täysin saumaton. Hihojen suissa on pitkät resorit mallia joka toinen krs 2o, nosta 1 ja joka toinen krs 2n, 1otr. Tällä lailla melko nurjapainotteisen näköinen resori ei kierry reunoistaan yhtään ja on lisäksi erityisen lämmin. Sen neulomiseen menee tosin aika paljon aikaa, sillä ainaoikea vetää itsensä kasaan.

Neuleen nappilistat ja alareunat ovat samanlaista resoria ja neulottu jälkeenpäin, yhdessä osassa 80 cm pyöröpuikoilla, ja voin sanoa että oli aika monta silmukkaa puikoilla! Kulmakohdissa on lisätty joka toisella kierroksella kaksi silmukkaa. Resorin jälkeen neuloin reunaan vielä kolmen silmukan icord-päättelyn, siinäkin meni hetki! Napinläpiä varten päättelin viimeisellä kierroksella resoria varten pari silmukkaa jokaisen napin kohdalla. Icord-kierroksella neuloin onteloa pari tai kolme kierrosta (olen valitettavasti unohtanut kuinka monta) kunnes jatkoin matkaa.

Se jakku

Malli: taktiikalla neulo-kokeile-neulo-kokeile-kiroile-pura-kokeile-neulo (projekti Ravelryssä)

Lanka: Austermann Alapaca Silk, lähes 8 kerää eli melkein 800 m

Puikot: 4.00 mm

En ole aiemmin kokeillut tätä hihametodia enkä muuten, uskokaa tai älkää, ole ennen neulonut napplistoja jälkeenpäin (ainakaan niin, että yritys olisi onnistunut).

Aloitin projektin jo syksyllä, mutta se sai väistyä muiden projektien alta kun iski hirmuinen inspiraatio tehdä jotakin muuta. Tällä neuleella ei muutenkaan ollut kovin kiire, joten se jäi odottamaan. Lisäksi hihojen monta kertaa purkaminen koetteli kärsivällisyyttä, purkasin hihan, hihat tai osan hihoista ja jopa osan kaarrokkeesta yhteensä kolme kertaa. Eli neljäs kerta toden sanoo.

Mutta, eipäs sanonutkaan. Minulla on melko kapeat hartiat, ja vaikka mittailin aivan hullun lailla ja kokeilin tekelettä jatkuvasti niin hartioista tuli silti liian leveät. Ja hihoista liian isot. En jaksanut purkaa neljättä kertaa, ja totesin, että ei se kuitenkaan ollut ihan "mä", vaan muistutti lähinnä veljen tyttöystävää. Niinpä kysyin, haluaisiko hän kokeilla valmista neuletta. Ja se oli hänen päällään ihana! Napit valitsimme omasta varastosta yhdessä, nämä olen ostanut sieltä samasta nappitaivaasta, Tallinnan Karnaluksista siis.

Katsokaas muuten tarkkaan sovituskuvien ihastuttavaa puukorua, sen on veljeni suunnitellut ja tehnyt rakkaalleen lahjaksi.

Kiitos isoveikalle ihanista sovituskuvista! :) Kyllä monta nitkuttelutuntia jaksaa tekeleeseen upottaa, jos tietää että lopputulos toimii. Tämä neule sai onnellisen kodin -- ja tämä neuloja on tyytyväinen.