Ikkunalaudalla, osa I

Olen aivan pienestä pitäen ollut kiinnostunut kasveista. Kukkien keräily, ja aivan ajatuksiini uppoutuneena, on minulle mieluista puuhaa tänäkin päivänä. Sunnuntaina, eli lähes viikko sitten, keräsin myöhään illalla pari kimppua kotiimme.

Tein pienemmän kimpun, jossa on kieloja ja poimulehtiä. Kielot ovat jo itsessään kauniita, mutta poimilehdet tuovat kimppuun pehmeyttä. Kielon lehtien ja kukkien kontrasti ei näin ole niin suuri. Lisäksi poimulehden kukat ovat mielestäni, samalla tavalla kuin vaahterankukat (ks. ylin kuva), yksikertaisuudessaan kauniita. Tai yksinkertaisuus on ehkä väärä sana -- kukat ovat kaukaa katsottuna ainoastaan vihreitä, mutta lähempää katsottuna todella yksityiskohtaisia ja ennen kaikkea söpöjä.

Toiseen kimppuun keräsin ainoastaan koiranputkia. Tuuhea koiranputkikimppu vanhassa lasipurkissa. Ihanaa.

Seurasin ja vertasin mielenkiinnolla keräämieni kasvien pitkäikäisyyttä. Alla muutama valokuva kimpuista viisi vuorokautta myöhemmin.

Niin kuin huomata voi, kielot kuivuivat melko nopeasti. Koiranputki säilyi hyvin kauniina (kerrottakoon, että myös lehdet säilyivät todella hyvin, ainakin tähän mennessä), mutta terälehtiä varisee runsaasti. Koiranputkikimppu kannattaa sijoittaa sellaiseen paikkaan, jossa terälehtien variseminen ei aiheuta ongelmia (eli jossa lehtien pyyhkiminen pois ei ole vaikeata, tai jossa terälehtien variseminen ei muutamaan päivään haittaa). Ruokapöytä kaikkine kippoineen ei ehkä ole paras mahdollinen vaihtoehto. Paitsi jos kipot sattuvat jo olemaan likaiset. Hauskana detaljina voin mainita, että jotkin varret tekevät hauskat kiharat. Epäilen, että kiharalle menevät ne varret, jotka on katkottu eikä leikattu poikki.

Poimulehti vain jatkoi kasvamistaan eikä ollut maljakko(eli lasipurkki-)elämästään moksiskaan. Taidanpa suunnata illalla hakemaan lisää poimulehtiä.

PS. Muistakaahan osallistua korvakorujen arvontaan! :)