Musisointia

Olen syksyn aikana mukana sellaisessa projektissa, jossa orkesterilla on oma asukoodi. Ajan puutteessa uuden mekon ompeleminen oli mahdotonta, ja lisäksi mieluisan kankaan löytäminen oli vaikeaa. Päädyin sitten muokkaamaan pari vuotta aiemmin paniikissa ompelemaani, muuten aika tylsää, tulppaaninmallista pikkumustaa.

Mekkoon oli alun perin tarkoitus tulla hihat, mutta sopivaa hihanistutusapua ei ollut lähistöllä, joten päädyin hihattomaan. Kangas on ostettu noin viisi vuotta sitten Eurokankaasta, osa pitseistä on Karnaluksista ja osa Nappitalosta.

Pesin mekon ensi-illan jälkeen pesukoneessa, ja pitsit kutistui tietenkin enemmän kuin mekko... Onneksi ero ei ollut niin suuri, pahimman eron sai tasattua silitysraudalla!

Pitsiä lisäsin helmaan, vyötärölle ja olkaimiin. Niin kuin yllä olevasta kuvasta näkyy, kankaaseen tarttuu kaikki mahdollinen pöly ja kangaskuitu - seuraavalla kerralla olen tarkkaavaisempi tällaisten asioiden kanssa, karvainen mekko ei nimittäin ole hirveän siisti!

Lisäksi orkesterin asukoodiin kuului vihreä rusetti, ja ne ommeltiin satiininauhasta kynttilänvalossa puupuhallin- ja jousisektorin voimin, harjoituksissa tietenkin. Miehillä rusetit joutuivat kaulaan, kun taas tytöillä hiuksiin.

Rusettien 66 mm leveä satiininauha on Nappitalosta, onneksi täydellinen vihreän sävy löytyi hyllystä! Jos jollakulla tulee kauniin rusetin löytämisen kanssa ongelmia, suosittelen tätä taktiikkaa erittäin lämpimästi, etenkin jos on kyseessä monen samanlaisen rusetin löytäminen. Askartelimme rusetteja yhteensä 15 kpl, ja selvisimme muistaakseni 20 €:lla, joten hintakaan ei ole paha!

Lopuksi fiilistelykuva koulun ekskursiokohteelta, Tuusulanjärven keinotekoiselta kosteikolta. Äsken tulikin jo ensilumi, hyvää syksyn jatkoa, ja kivoja lämmikkeidenneulomishetkiä kaikille! :)

Terveisiä kesäkaupungista!

Vietin kesäni toisella paikkakunnalla, jonne lähdin oman alan kesätyön perään. Iltaisin ei toisin sanoin ollut sitä samaa tylsää tekemistä, mitä kotona riittää, kuten siivoamista. Paitsi tietysti se tänä kesänä erityisen mukava muutto-operaatio. Toisesta kaupungista käsin. No, siitä selvittiin viikonloppuihin turvautuen.

Joka tapauksessa ehdin siis neuloa tavallista enemmän, melkein kuin kone. Välillä unohtui syöminenkin vaipuessani oikein syvään neuloosiin. Paitsi edellisessä päivityksessä vieraillut Herbivore tai Kasvinsyöjä, sain myös neulottua kaksi polvisukanpuolikasta, puolikkaan villapaidan, jonka sittemmin purkasin, sekä kaksi huivia, joista piti tulla samalaiset, mutta joista tulikin sitten hyvin erilaiset.

Ensimmäisen version tein pikkusiskon syntymäpäivien vuoksi. Tein varmaan sata virhettä ja siitä tulikin ihan kummallinen. Luulin tietysti neulovani ihan ohjeen mukaan, ja vasta toisen huivin parissa huomasin kaikki tyhmät virheet, jotka olin onnistunut tekemään.

KFB:t tein jotenkin ihan väärin, siksi etten jaksanut lukea ohjetta kunnolla (uskokaa tai älkää, nämä olivat ensimmäiset KFB:ni!). Lisäksi luin silmukoiden poimimiseen liittyvän ohjeen jotenkin ihan pieleen, joten silmukoista puuttui varmaan kolmasosa. Mietin hirveästi miksi siitä tuli niin tiukka ja lisäsin myöhemmin ylimääräisiä silmukoita. Lisäsin silmukoita myös toisen kerran, ja sitten niitä olikin liikaa, mikä selvisi oikeastaan vasta pingotusvaiheessa. Ja pingottaminen... En oikein tiennyt miten huivi olisi pitänyt pingoittaa. Jotenkin ainaoikean osion päätelty reunakin oli liian löysä.

Henslowe Failure (Ravelryssä)

Malli: Henslowe

Lanka: Drops Lace, 64 g, 448 m

Puikot: 3,5

No, huivista tuli silti ihan hieno, mutta aika vaikea sitä Hensloweksi on kutsua. Mutta sisko on tyytyväinen, se on pääasia. :)

Toisen huivin tein tilaustyönä eräälle ystävälle, joka käyttää ainoastaan lilaa, turkooseja ja metsänvihreitä vaatteita. Ja tietysti mustaa, mustaa ei varmaan kukaan voi välttää.

Sain joskus vyyhdin tummanlilaa lankaa siskolta, eikä minulla ole hajuakaan mikä lanka kyseessä on. Epäilen että se on silkkivillasekoitetta. Väri on joka tapauksessa kaunis ja juuri tälle kyseiselle henkilölle sopiva.

Henslowe se parempi versio (Ravelryssä)

Malli: Henslowe

Lanka: En tiedä!, lähes 50 g

Puikot: 3,5

Tein siis tällä kertaa huivin melkein ohjeiden mukaan. Neuloin ainaoikeata osaa hieman isommaksi kuin ohjeessa, ja tein pitsiosuudestakin leveämmän, joten silmukoiden lisääminen oli tarpeen. Pitsiosuudessa puikoilla oli siis enemmän silmukoita kuin ohjeen mukaan, mutta se ei haitannut ollenkaan, sillä pitsikuvion mallikerta on vain muutama silmukka, ja tilanteen voi korjata, jos niitä on väärä määrä. Tämän huivin kokoa voi siis helposti muunnella!

Jos joku lukijoista suunnittelee tekevänsä Henslowen, kannattaa varautua siihen, että nuppineuloja tarvitsee aika paljon enemmän kuin luulee! Ensimmäisen huivin kohdalla puolet nuppineuloistani oli siellä kesäkaupungissa, ja jouduin pingottaa ensin yhden puoliskon, ja sitten vasta toisen.

Kutkuttaisi vielä kokeilla ohjetta puuvillalangasta. En voi muuta kuin ihailla Tessin Arjen harmauden karkotusta. Puuvillahuivi voisi ehkä olla monikäyttöisempi kuin villahuivi, ohutkin villahuivi on mielestäni usein liian kuuma.

Ja sitten taas sukkien pariin! Yritän kovasti pienentää lankavarastoa, mutta se on vaikeata kesän kahden Tallinnan-reissun jälkeen. Pitää siis neuloa vielä tehokkaammin! No, onneksi opinnot ovat taas alkaneet - luennoilla olen antanut itselleni luvan neuloa, vaikka tekemistä olisikin paljon.

Huivin tarina

Nappasin kesällä mukaan Karnaluksista neljä kerää luonnonvalkoista silkkialpakaa, kun kivaa harmaata ei löytynyt. Miksi mukavien harmaan sävyjen löytäminen onkin niin vaikeaa? Päätin kokeilla lankojen värjäämistä. Ensimmäinen kerta vähän jännitti, päässä oli valmis kuva lopputuloksesta, ja tiesin, että se todennäköisesti eroaisi tästä.

Kuivumista

Olihan se värjääminen aikamoista lotraamista - parvekekin oli mustahko. Olisi ehkä pitänyt huuhdella lankoja VIELÄ enemmän. Tai käyttää värinkiinnityslitkua, onko jollain kokemusta sellaisesta? Käytin värjäämiseen mustaa, sillä väripaketissa luki että materiaalit, kuten villa ja silkki, eivät saa yhtä vahvaa sävyä kuin puuvilla.

Lopputulos oli hyvin erilainen kuin se päässä ollut kuva, mutta olen silti tulokseen tyytyväinen. Kerällä lanka näytti erittäin tylsältä, neulottuna pintana silti aika jännittävältä, väri on mukavan epätasainen. Eniten hämmästyttää ruskeat sävyt, mistä ne ovat peräisin?

Olen kauan jo kuolannut Stephen Westin ohjeita. Yksinkertaisia, naisille JA miehille sopivia malleja, sellaisia, joissa silti on sitä jotain kivaa, erilaista, jokin kikka. Herbivore oli erityisen houkutteleva. Jotenkin minua on kolmiohuiveissa ärsyttänyt se yksi kolmion pää, joka tulee eteen, ja on liian näkyvä ja vaikea saada kivan näköiseksi. Tässä mallissa päitä oli monta, ja vips, ongelma oli ratkennut.

Kalaverkkojen selvitystelinettä (entistä haravaa) voi käyttää myös muuhun.

Kasvinsyöjä

Malli: Herbivore
Lanka: Austermann Alpaca Silk, 191 g, 382 m
Puikot: 3,75 mm

Huivin luovutustilaisuus oli siis veljen synttärikekkereillä, ja monet hämmästelivät langan pehmeyttä. Lopputulos oli pehmeä ja lämmin, niitä kylmiä päiviä varten. Harmi, että langasta lähtee karvoja. Neulomistuokion jälkeen mustat vaatteet eivät enää olleet mustat...

Olen ehkä vähän laiska seuraamaan ohjeita, joten virheitä on aika usein. Teen asiat vähän omalla tavalla, ja silloin jää välillä huomaamatta jokin tärkeä seikka, kuten tässä ohjeessa reikärivi... Tein siis reikiä joka lisäyksellä, kun taas ohjeessa niitä piti tehdä ainoastaan joka toisella lisäyksellä. No, eihän se oikeastaan haittaa, eikä kukaan huomannut kun en kertonut kenellekään. Mutta onhan Stephen Westin versio paljon hienompi.

Lisäksi neuloin myös nurjat takareunasta, jotta huivia voisi käyttää oikean puolen lisäksi myös nurja puoli ulospäin.

Ehkä pitää itsellenikin tehdä tällainen. Voisin jopa kokeilla sitä oikeata ohjetta...