Hiilen värinen se on

Olen vuosien mittaan käyttänyt Pisaraneulettani todella ahkerasti (klikkaa linkkiä, näkyy myös alla olevassa kuvassa). Lanka on pysynyt hyvänä ja olen vastikään poistanut siitä nypyt ensimmäistä kertaa. Neuloin tämän kesällä 2012 eli olen ehtinyt nauttia tästä jo yli kolme vuotta. Olen tosin harmitellut, että en tehnyt tästä langasta ihan perustakkia, ilman mitään kuviota. Onhan se kiva näinkin mutta kävisi useampaan asuun hieman yksinkertaisempana.

Päätin siis keväällä ostaa uudet samanlaiset langat. Suunnittelin itselleni sen täydellisen mustan perustakin.

Hiili

Malli: improvisoitu
Lanka: Lane Cervinia, Le Fibre Nobili Super Tajmahal 9 kerää eli 1044 m
Puikot: 4.00 mm ja reunoissa 3.50 mm
Projekti Ravelryssä täällä

Itse malliin olen todella tyytyväinen. Neule ulottuu tarpeeksi korkealle niskaan ja reunat/kaitaleet ovat tarpeaksi leveät. Neule on sopivan pituinen. Helsingin Nappitalosta löytyneet napit olivat täydelliset tähän.

Neule on neulottu yläreunasta alas. Niskassa on lyhennettyjä kierroksia. Kaarrokkeen lisäykset on tehty säteittäin, ja vyötärön kavennukset ja lisäykset on tehty samaan linjaan. Nurja puoli on siis päällä, jotta ainaoikeat reunat erottuisivat mahdollisimman vähän. Ylä- ja alareuna ja nappilistat on neulottu jälkikäteen.

Neuloin sen ja huolestuin jo neuloessa, että lanka ei ilmeisesti kestäkään käyttöä niin hyvin, sillä pinta näytti kärsivän jo neulomisesta. Ajattelin jotenkin, että ehkä vain kuvittelen. No en kuvitellut. Kuvitelkaa turhautumisen määrä - täydellinen neule, mutta pinta on epäsiisti jo ennen kuin sen saa päälle. Ja on nukkaantunut pahasti jo alle viiden käyttökerran jälkeen. Ei kiva. Nyt harmittaa.

Huom., kuvissa neuleesta on 10 min aiemmin poistettu nukat.

Olen järkyttynyt. Miten langan laatu voi kolmen vuoden aikana huonontua näin paljon? Lanka on tasan samaa, ja hinta tietenkin myös se sama, jos ei hieman noussut. Miten tämä on mahdollista? Tapahtuuko yhtä nopea laadun huononeminen muiden valmistajien lankojen kanssa? Toivon todellakin, että tämä on poikkeus. Vai onko mitenkään mahdollista, että minun kohdalleni on sattunut jokin järkyttävän huonolaatuinen erä?

En tiedä mitä tekisin. Haluaisin uuden samanlaisen neuleen mutta jostakin toisesta langasta (tietenkin). Onko teillä suositella laadukasta lankaa tähän? Neule tuntuu ihanan pehmeältä ja se on siksi todella mukava päällä, mutta ei todellakaan vastaa odotuksiani siististä neuleesta, jonka voi pukea myös tilaisuuksiin, jossa pitäisi olla hieman edustavammissa vaatteissa. Ei käy. Pysyn vastedes todella kaukana tämän valmistajan langoista.

Nyt en harmittele tätä enää, vaan ryhdyn ompeluhommiin. Nauttikaa tekin viikonlopusta!

Ps. Kiitos kuvista, rakas sisko Rosa. Ne ovat sentään onnistuneet. :)

Jennikkäät

Eräs ystävä uteli varmaan jo vuosi sitten hävitettyään kämmekkänsä tekisinkö hänelle uudet. Olen aiemminkin jo kertonut täällä blogissa että vältän tilaustöitä. Välillä kuitenkin teen poikkeuksia, ja silloin otan hinnaksi langan hinnan ja muutaman euron per tunti siihen päälle. Eli kutsuisin sitä lähinnä lahjojen tekemiseksi. Ja silloin saajan on ehdottomasti osattava arvostaa "lahjaa". Ja tämä Jenni kyllä osaa.

Vastasin siis Jennille että teen mielelläni hänelle nämä, jos hän on kärsivällinen aikataulun suhteen. Menihän siinä sitten noin puoli vuotta että sain langat hankittua ja muutama kuukausi että sain ne neulottua. Oli hiukan vaikeaa päättää, minkälaiset niistä tekisin ja purkutuomioitakin tuli harrastettua jonkin verran. Mutta hyvät niistä lopulta tuli.

Jennikkäät

Ohje: improvisoitu
Lanka: Madelinetosh Tosh Sport,122 g/258 m eli reilu vyyhti
Puikot: 3,25 mm
Ravelryssä täällä

Kämmekkäät neuloin kyynärpäästä kämmentä kohden. Olin aiemmin ajatellut että olisin neulonut niihin vähän peukkua mutta totesin, että ne ehkä ovat vain tiellä työnteossa. Saas nähdä, olisiko pienet jatkeet sittenkin olleet tarpeen.

Yläreunassa on 68 s ja ranteen ja kämmenen kohdalla 52 s. Tein kavennukset sileän neuleen osion reunoissa, 2 s joka kuudes kierros ensimmäisten 10 cm jälkeen. Reunoissa on 1otr, 1ntr -resoria muutama kierros.

Langan väri on Norway Spruce, eli sama kuin Virpi-huivissa, vaikka lanka on eri laatua.

Kiitos kuvista ihanalle Rosa-siskolle!

PS. Neulomisprosesseja voi kurkkailla nykyään myös Instagramissa, ne löytyvät hashtagilla #kiharoidenkätkössä.

Repo pieni

Minulla on sellainen ketuista kovin innostunut suloinen veljenpoika K, joka itsekin on kettu jos sitä häneltä kysyy. Lahja K:lle oli melkein valmis jouluna, kun ranne murtui ja projekti jäi odottamaan.

Jouluaattona selitin K:lle että Joulupukin reestä on kuulemma pudonnut matkalla yksi paketti. Nyt alkukesästä se löysi vihdoin tiensä tänne etelään.

Repo

Ohje: Fox in the Snow mittens (Patons)
Lanka: Sandnes Sisu ja Schoppel-Wolle Zauberball
Puikot: 3,00 mm ja 2,50 mm pyöröt
Napit: Nappitalo Helsinki
Projekti Ravelryssä täällä!

Tämä on neulottu ylhäältä alas pyörönä ja steekattu auki. Niska on muotoiltu lyhennetyin kierroksin. Nappilistat ja ulkoreuna on neulottu viimeisenä. Leikkausreuna on neulottu pussiin.

Tämä oli ensimmäinen steekkaamani työ ja voi mörkö mua jännitti. Ja ihan syystä, sillä ilmeisesti lanka oli niin liukasta että osa langanpäistä irtosi saumasta ja kaiken kaikkiaan niitä kohtia piti korjata 16 kpl. Lykkäsin tätä hommaa todella pitkään sillä pelkäsin, ettei tästä tule mitään ja kaikki työ menee hukkaan. Mitä tästä opimme? Ompele mieluummin pari ekstraa kertaa ennen kuin leikkaat.

Minulla ei valitettavasti ole aavistustakaan lankamenekistä. Tämä koko projekti on tehty kotoa löytyneistä osittain jämistä ja osittain käyttämättä jääneistä langoista. Tuota keskiharmaata lankaa piti ostaa yksi kerä lisää. Nuo kolme harmaan sävyä on Sandnesin Sisu-lankaa ja tuo oranssi on peräisin Zauberballista. Olen erottanut Zauberballista oranssit ja ruskeat sävyt punaisesta sillä ne ei eivät mielestäni sopineet keskenään yhteen. Näin sain kettuneuleeseen täydellisen oranssin sävyn. Punaiset langat olen käyttänyt jo aikoja sitten raidallisiin perussukkiin (jotka muuten jouduin hävittämään, sillä turkiskuoriaisilla oli railakkaat bileet viime kesänä sängyn takana, juuri näiden sukkien kimpussa).

Kirjoneule on mielestäni usein tosi kaunista mutta kyllä siinä meinaa ainakin itseni kohdalla mennä hermot! Lupasin itselleni etten ikinä enää neulo näitä kettuja sillä kolmen samanvärisen langan käyttäminen samalla kierroksella oli aika tuskaa. Onneksi olen todella kärsivällinen etenkin käsitöiden suhteen, muuten K:lta olisi jäänyt kettuneule saamatta.

Voi että tämä antamisen ilo. Tämän projektin kohdalla se oli aivan parhaimmillaan. K:n ilme kun hän avasi paketin oli kaiken tämän vaivan arvoinen.

Kuvausavusta kiitokset Annalle!