perjantai 14. maaliskuuta 2014

Olipa kerran hassu paita

Olipa kerran hassu paita, jota kukaan ei käyttänyt. Paidan oli alun perin tehnyt siskoni, hetken mielijohteesta ja melko nopeasti. Se lojui siellä sun täällä, raukka. Eikä sitä kukaan raaskinut viedä poiskaan, sillä kangas oli kuulemma ihan kuin minulle tehty.

Niinpä päätin antaa tälle paitaparalle uuden elämän. Kierrätin paidan kaikki osat ja purkasin vain välttämättömät saumat. Jopa nappien lenksut ovat alkuperäiset.


Lisäsin siihen kaappien jemmoista löytyneen vetskarin ja vaihdoin napit, nekin omista kätköistä.


Paidasta syntyi siis hame. Purkasin rypytyksen, ja tein tilalle vekit, jotka mielestäni pukevat minua ja sopivat tämän kankaan kohdalle paremmin kuin kuitenkin aina epäonnistuva rypytys. Vekkejä on hameessa 14, jokaiseen vekkiin uppoo ylimääräiset 4 cm.


Ja näin ihana kangas sai uuden elämän!


Tein myös ylioppilasmekkokankaan ylijäämästä korvikset. Kankaalla päällystettyihin metallinappeihin on liimattu nappikoruosat. Raakasilkki sattui olemaan tasan saman värinen kuin hameen oranssi.


Alla lisäksi ylioppilasmekkoni monen vuoden takaa. Mekko valmistui jo hyvissä ajoin, päivää ennen, mutta piilovetoketju petti autossa. Äiti juoksi koulun lähellä olleeseen pikkukauppaan ja ompeli hirveällä kiireellä mekon kiinni. Koko lakitustilaisuus myöhästyi hieman, mutta pääsin kuitenkin lakitettavaksi mekko päällä. ;) Kiitos äiti!


12 kommenttia:

Jatta kirjoitti...

Voi että on kiva mekko! Kyllä sa sit osaat.

Voi tota sun lakkiaiskommellusta. Veikkaan ettei ollut täysi paniikki kaukana.. Itse kiroan vieläkin omissa lakkiaisissani tapahtunutta jänistystä. Mulla oli asu luonnollisesti viimeisen päälle, mutta panikoin viime metreillä korkojen korkeutta ja vaihdoin ihan kamalat kengät jalkaani lavalle kävelyn ajaksi. Nyt kaikissa kuvissa irvistelee asuun sopimattomat kengät ihan vaan siksi, että olin varma omasta kompuroinnistani. Plääh :P

Lilja kirjoitti...

Hih kiitos! :)

Voi vitsit! Pieni juttu voi kyllä jäädä ärsyttämään ihan liian pitkäksi aikaa. Monet jännittää juuri kaatumista. Mutta mekkodraaman jälkeen minua ei jännittänyt enää mikään. :P

Tanja kirjoitti...

Oi miten kaunis hame. Onneksi noin ihana kangas pääsi uusiokäyttöön! :)

Lilja kirjoitti...

Kiitos, Tanja! :)

Ingi kirjoitti...

Onpas kivannäköinen! Siitä sain idean: minulla on yksi käyttämätön vekkihame, saisiko siitä paidan! ;)

Lilja kirjoitti...

Tuumasta toimeen! Mutta varo, siitä saattaa tulla kummallinen... ;)

Mari kirjoitti...

Ihana kangas ja ihana hame! Minuakin himottaisi tehdä joku suht helppo hame, sinun inspiroimana voisinkin harkita vekkejä rypytyksen sijaan.

Lilja kirjoitti...

Kiitos! Kankaan alkuperä on minulle mysteeri, se tekee kankaasta yhä jännittämmän. Suosittelen kyllä vekkejä, etenkin huonommin laskeutuville kankaille.

Laura kirjoitti...

Tosi kaunis hame: kiva malli ja nätti kangas :)

Lilja kirjoitti...

Kiitos Laura - se on kiva, näitä lisää.

Maija kirjoitti...

Ihanainen hame! <3 Olen pitkään etsinyt itselleni värikästä hametta ja pääsyin siihen että se täytyy tehdä itse. Olen ihan käsi ompelusten kanssa. Mitenhän onnistuisi vekitys, näyttää niin hienolta.

Lilja kirjoitti...

Kiitos Maija mukavasta kommentista! :)

Laitan ensin neulat merkiksi siihen kohtaan, mihin haluan vekin (kummallekin puolelle sitä osaa "joka jää piiloon"), sitten viikkaan vekit niin, että neulat tulevat kohdakkain. neulon kunnolla kiinni, jos on oikein rakas kangas kannattaa harsia vekit ennen ompelemista. En todellakaan ole mikään asiantuntija; minun ompelemiseni on melko amatöörimäistä. Mutta näin minä teen ja lopputulos on ihan ok :) lykkyä tykö!