Kevät, hoi!

Eilen valmistui uusi villakangastakki.

Hauska ja vähän erilainen. Lämmin, ei siis kovin loppukeväinen, mutta kiva. Olen vuosia käyttänyt vain mustia talvitakkeja, joten tämä vihreä tuntuu raikkaalta. Eräs ystäväni kyllä ihmetteli, että miten ihmeessä tein vihreän takin enkä turkoosia, mutta enhän minä aivan täysin ilman turkoosia selvinnyt - kankaan tweedlangassa on erivärisiä pilkkuja, myös turkooseja. Hyvä niin.

Kangas oli äidin varastosta dyykattu sekoitekangas. Katsotaan miten kauan se kestää käyttöä. Kaava on jostakin Modan vanhasta lehdestä, tosin melko paljon muokattu. Vuoriksi valitsin tummanvihreän vuorikankaan ja kiinnitykseksi mustat suuret nepparit ja vyötärölle solmittavan leveän, pitkän vyön.

Halusin vähän pidemmän takin. Olin unelmoinut puoleen sääreen ulottuvasta helmasta, mutta ajatusvirheen takia siitä tulikin hieman lyhyempi. Onneksi tämä on hyvä myös näin. 

Samoissa kuvissa vilahtaa myös minun aiemmin tänä vuonna tekemät nahkakorvikset, jotka käyvät melkein kaikkiin asuihin. Olen tyytyväinen.

Pikkulaukku

Lauantaina juhlittiin ihanan siskon häitä purjelaivalla Helsingin edustalla. Ompelin häihin mekon, nahkalaukun ja lisäksi iltaa varten varasin mukaan Kaarella-neuleen.

Laukun olen ommellut koneella, alun perin oman mummelin, siskon kautta mulle muutama vuosi sitten kiertopalkintona saapuneella oranssinkukikkaalla retro-singerillä. Singer ompeli kiltisti nahkaa.

Nahka on aika ohutta, joten laukku taittuu kauniisti mutta on aika lötkö. Ajattelin ommella laukkuun vielä jonkinlaisen päällystetyn tukisysteemin. Vuorikangasta on vielä jäljellä, käytin vuoriksi mekosta jääneitä jämäpaloja.

Nauha on tuplaksi liimattua nahkaa. Rei'itin nahkan nauhaa varten, seuraavaan laukkuun leikkaan tuon ekstrapalan varsinaisen palan jatkeena!

Oli hyvä laukku, ja mätsäsi hyvin ruotsalaisiin puukenkiin. Mekon sain valmiiksi jo melkein viikkoa ennen häitä, mutta laukku ommeltiin perinteisesti samana päivänä kuin H-hetki. :D Ompelujälki on myös sen mukaista... Mutta hyvin toimii ja ulkopuolelta aika kaunis, vaikka sen itse sanonkin!

Päivä oli ihana. Sää suosi juhlaväkeä, aurinko lämmitti ja kevyt lämmin merituuli puhalsi purjeisiin. Ja juhlan syy tietenkin mitä mainioin.

Surr surr

Viime aikoina puikot eivät ole päässeet helisemään, olen lähennä ommellut. Häihin asuja, kesämekkoja. Pikkusisko oli vaihdossa ja antoi lainaan ison kasan mekkoja, ja kun hän pari viikkoa sitten tuli takaisin ja ne piti palauttaa, tuli pieni mekkopaniikki.

Ystäväni häissä minulla oli päällä Marimekon Inka-nimisestä kankaasta ommeltu puolikellohame. Kangas on leveyssuunnassa raidallista, ja muotonsa ansiosta siitä tuli epäsymmetrinen. Hame oli pituudensa takia hieman hankala päällä, ja taidanpa jatkoa ajatellen lyhentää sitä muutaman sentin. Poikaystävälle tein hameeseeni sopivat rusetin ja taskuliinan.

Lisäksi sain kunnian olla näiden häiden luonnonkukkavastaava. Oli todella kivaa saada suunnitella ja kokeilla kimppuja yhdessä morsiamen kanssa. Ja niistä tuli aika hyvät! Varsinkin sitten kun sali oli juhlakäytössä ja aurinko paistoi suurista ikkunoista sisään (kuvissa mustat verhot edessä).

Tällä hetkellä rentoudun Välimeren rannikolla, ja tänne piti ommella muutama mekko mukaan. Tässä alla yksi, joka on etu- ja takasaumojensa ansiosta tehokas, hukkapaloja kertyy vain muutama. Mekon saa leikattua suorakaiteen muotoisesta palasta. Eurokankaan palalaarista dyykattu kangas on 145 cm leveätä, joten leveys riitti mekon pituuteen. Asettelin kaavat limittäin, joten kangasta meni vain puolikas helman ympärys plus puolikas yläreunan ympärys, eli noin 90+45 cm, yhteensä 135 cm. Ei paha ollenkaan!

Viskoosimekko on niin mukava helteellä ja se laskeutuu niin kauniisti. Tää tuskin jää ainoaksi tätä mallia! Kunpa Suomesta löytyisi nättejä kuviollisia viskoosikankaita, enkä ole vielä ehtinyt tutkia Italian valikoimaa... Katsotaan mitä tarttuu mukaan!