Olipa kerran hassu paita

Olipa kerran hassu paita, jota kukaan ei käyttänyt. Paidan oli alun perin tehnyt siskoni, hetken mielijohteesta ja melko nopeasti. Se lojui siellä sun täällä, raukka. Eikä sitä kukaan raaskinut viedä poiskaan, sillä kangas oli kuulemma ihan kuin minulle tehty.

Niinpä päätin antaa tälle paitaparalle uuden elämän. Kierrätin paidan kaikki osat ja purkasin vain välttämättömät saumat. Jopa nappien lenksut ovat alkuperäiset.

Lisäsin siihen kaappien jemmoista löytyneen vetskarin ja vaihdoin napit, nekin omista kätköistä.

Paidasta syntyi siis hame. Purkasin rypytyksen, ja tein tilalle vekit, jotka mielestäni pukevat minua ja sopivat tämän kankaan kohdalle paremmin kuin kuitenkin aina epäonnistuva rypytys. Vekkejä on hameessa 14, jokaiseen vekkiin uppoo ylimääräiset 4 cm.

Ja näin ihana kangas sai uuden elämän!

Tein myös ylioppilasmekkokankaan ylijäämästä korvikset. Kankaalla päällystettyihin metallinappeihin on liimattu nappikoruosat. Raakasilkki sattui olemaan tasan saman värinen kuin hameen oranssi.

Alla lisäksi ylioppilasmekkoni monen vuoden takaa. Mekko valmistui jo hyvissä ajoin, päivää ennen, mutta piilovetoketju petti autossa. Äiti juoksi koulun lähellä olleeseen pikkukauppaan ja ompeli hirveällä kiireellä mekon kiinni. Koko lakitustilaisuus myöhästyi hieman, mutta pääsin kuitenkin lakitettavaksi mekko päällä. ;) Kiitos äiti!

Un moto di gioia

Kevään opiskeluhommat ovat pulkassa viimeistä kritiikkitilaisuutta lukuun ottamatta. Puistosta tuli ihan ok vaikka sitä oltiinkin epätoivon partaalla pari kuukautta sitten. Jaa, oikeastaan vielä kuukausi sitten.

Kandinkin sain kasaan. Ei sitä ikinä ihan tyytyväinen voi olla, enkä ole tämänkään työn kohdalla. Pitää ehkä vain oppia hyväksymään, ettei kaikkea aina voi tehdä ihan niin tunnollisesti kuin haluaisi. Mutta kyllä töiden palauttaminen luo ilon aallon vailla vertaa.

Kyseisen kandityön seminaaritilaisuuteen ja kevätkonserttiin tarvitsin kipeästi edustavan asun. Minulla on pitkään ollut viidellä eurolla joskus ostettu samettihame, johon olen tukeutunut monta kertaa. Päätin imitoida tätä hametta ja tehdä siitä keväisen version.

Kangas on ostettu jo syksyllä Ikeasta pienellä rahalla ja on sellaista napakampaa markiisia.

Tässä on myös ensimmäiset ompelemani taskut. Oli yllättävän tuskatonta! Vaikka yläreunan rypyttäminen olikin aikamoinen haaste taskujen kohdalta...

Vuorina on puhtaanvalkoinen vuorikangas. Nappi on Karnaluksista vuosi sitten ostettu, ei mitään erityistä varten.

Ja tässä hameessa sujui paitsi kandiseminaari myös Mozartin Un moto di gioia kuin ilon aaltona! Voi että, nyt voi kyllä olla tyytyväinen!