Kevät, hoi!

Eilen valmistui uusi villakangastakki.

Hauska ja vähän erilainen. Lämmin, ei siis kovin loppukeväinen, mutta kiva. Olen vuosia käyttänyt vain mustia talvitakkeja, joten tämä vihreä tuntuu raikkaalta. Eräs ystäväni kyllä ihmetteli, että miten ihmeessä tein vihreän takin enkä turkoosia, mutta enhän minä aivan täysin ilman turkoosia selvinnyt - kankaan tweedlangassa on erivärisiä pilkkuja, myös turkooseja. Hyvä niin.

Kangas oli äidin varastosta dyykattu sekoitekangas. Katsotaan miten kauan se kestää käyttöä. Kaava on jostakin Modan vanhasta lehdestä, tosin melko paljon muokattu. Vuoriksi valitsin tummanvihreän vuorikankaan ja kiinnitykseksi mustat suuret nepparit ja vyötärölle solmittavan leveän, pitkän vyön.

Halusin vähän pidemmän takin. Olin unelmoinut puoleen sääreen ulottuvasta helmasta, mutta ajatusvirheen takia siitä tulikin hieman lyhyempi. Onneksi tämä on hyvä myös näin. 

Samoissa kuvissa vilahtaa myös minun aiemmin tänä vuonna tekemät nahkakorvikset, jotka käyvät melkein kaikkiin asuihin. Olen tyytyväinen.

10 mekkoa

Hei kaikki, pitkästä aikaa. Täällä on ollut todella hiljaista. Sama efekti kuin monella muulla bloggaajalla, joilla jää bloggaustahti hieman hitaammaksi: kynnys nousee korkealle, eikä ehkä viitti bloggata joitakin vähemmän kunnianhimoista projektia. Nytkin viime julkaisusta on jo runsaasti yli puoli vuotta. Melkeinpä hävettää! En ollut ajatellut jättää bloggaamista näin harvaan.

Hiljaisuudesta voisi päätellä, ettei täällä tapahdu asioita, mutta kyllä täällä tapahtuu. Olen ommellut lukuisia A-linjaisia mekkoja, en tiedä riittääkö tuo otsikon kymmenen mihinkään. Niihin lukeutuu useampi viskoosimekko. Ne ovat hyvin monikäyttöisiä, sillä ne käyvät arkeen ja juhlaan. Erilaisilla asusteilla voi muuttaa tyylin juhlavaksi.

Viskoosi laskeutuu kauniisti, ja se on hyvin miellyttävä kuumalla säällä. Tässä yksi ehdottomista suosikeistani, tummansini-valkoinen kuvioitu mekko. Tästä samasta kankaasta on tulossa housut, ns. "mättöhousut", jotka ovat jo viittä vaille valmiit. Nopean laskennan mukaan olen tehnyt 8 viskoosimekkoa samalla kaavalla, mutta pienillä muutoksilla niistä tulee hyvin erilaiset. Helman pituudella voi pelata, niin kuin myös pääntiellä. Osan kanssa pidän nauhaa tai vyötä vyötäröllä.

Tässä versiossa nauha, polviin ulottuva helma ja suhteellisen matala pääntie. Kankaan menekki n. 90 cm. Ei vuoria, eikä taskuja.

Pikkulaukku

Lauantaina juhlittiin ihanan siskon häitä purjelaivalla Helsingin edustalla. Ompelin häihin mekon, nahkalaukun ja lisäksi iltaa varten varasin mukaan Kaarella-neuleen.

Laukun olen ommellut koneella, alun perin oman mummelin, siskon kautta mulle muutama vuosi sitten kiertopalkintona saapuneella oranssinkukikkaalla retro-singerillä. Singer ompeli kiltisti nahkaa.

Nahka on aika ohutta, joten laukku taittuu kauniisti mutta on aika lötkö. Ajattelin ommella laukkuun vielä jonkinlaisen päällystetyn tukisysteemin. Vuorikangasta on vielä jäljellä, käytin vuoriksi mekosta jääneitä jämäpaloja.

Nauha on tuplaksi liimattua nahkaa. Rei'itin nahkan nauhaa varten, seuraavaan laukkuun leikkaan tuon ekstrapalan varsinaisen palan jatkeena!

Oli hyvä laukku, ja mätsäsi hyvin ruotsalaisiin puukenkiin. Mekon sain valmiiksi jo melkein viikkoa ennen häitä, mutta laukku ommeltiin perinteisesti samana päivänä kuin H-hetki. :D Ompelujälki on myös sen mukaista... Mutta hyvin toimii ja ulkopuolelta aika kaunis, vaikka sen itse sanonkin!

Päivä oli ihana. Sää suosi juhlaväkeä, aurinko lämmitti ja kevyt lämmin merituuli puhalsi purjeisiin. Ja juhlan syy tietenkin mitä mainioin.

Surr surr

Viime aikoina puikot eivät ole päässeet helisemään, olen lähennä ommellut. Häihin asuja, kesämekkoja. Pikkusisko oli vaihdossa ja antoi lainaan ison kasan mekkoja, ja kun hän pari viikkoa sitten tuli takaisin ja ne piti palauttaa, tuli pieni mekkopaniikki.

Ystäväni häissä minulla oli päällä Marimekon Inka-nimisestä kankaasta ommeltu puolikellohame. Kangas on leveyssuunnassa raidallista, ja muotonsa ansiosta siitä tuli epäsymmetrinen. Hame oli pituudensa takia hieman hankala päällä, ja taidanpa jatkoa ajatellen lyhentää sitä muutaman sentin. Poikaystävälle tein hameeseeni sopivat rusetin ja taskuliinan.

Lisäksi sain kunnian olla näiden häiden luonnonkukkavastaava. Oli todella kivaa saada suunnitella ja kokeilla kimppuja yhdessä morsiamen kanssa. Ja niistä tuli aika hyvät! Varsinkin sitten kun sali oli juhlakäytössä ja aurinko paistoi suurista ikkunoista sisään (kuvissa mustat verhot edessä).

Tällä hetkellä rentoudun Välimeren rannikolla, ja tänne piti ommella muutama mekko mukaan. Tässä alla yksi, joka on etu- ja takasaumojensa ansiosta tehokas, hukkapaloja kertyy vain muutama. Mekon saa leikattua suorakaiteen muotoisesta palasta. Eurokankaan palalaarista dyykattu kangas on 145 cm leveätä, joten leveys riitti mekon pituuteen. Asettelin kaavat limittäin, joten kangasta meni vain puolikas helman ympärys plus puolikas yläreunan ympärys, eli noin 90+45 cm, yhteensä 135 cm. Ei paha ollenkaan!

Viskoosimekko on niin mukava helteellä ja se laskeutuu niin kauniisti. Tää tuskin jää ainoaksi tätä mallia! Kunpa Suomesta löytyisi nättejä kuviollisia viskoosikankaita, enkä ole vielä ehtinyt tutkia Italian valikoimaa... Katsotaan mitä tarttuu mukaan!

Olipa kerran hassu paita

Olipa kerran hassu paita, jota kukaan ei käyttänyt. Paidan oli alun perin tehnyt siskoni, hetken mielijohteesta ja melko nopeasti. Se lojui siellä sun täällä, raukka. Eikä sitä kukaan raaskinut viedä poiskaan, sillä kangas oli kuulemma ihan kuin minulle tehty.

Niinpä päätin antaa tälle paitaparalle uuden elämän. Kierrätin paidan kaikki osat ja purkasin vain välttämättömät saumat. Jopa nappien lenksut ovat alkuperäiset.

Lisäsin siihen kaappien jemmoista löytyneen vetskarin ja vaihdoin napit, nekin omista kätköistä.

Paidasta syntyi siis hame. Purkasin rypytyksen, ja tein tilalle vekit, jotka mielestäni pukevat minua ja sopivat tämän kankaan kohdalle paremmin kuin kuitenkin aina epäonnistuva rypytys. Vekkejä on hameessa 14, jokaiseen vekkiin uppoo ylimääräiset 4 cm.

Ja näin ihana kangas sai uuden elämän!

Tein myös ylioppilasmekkokankaan ylijäämästä korvikset. Kankaalla päällystettyihin metallinappeihin on liimattu nappikoruosat. Raakasilkki sattui olemaan tasan saman värinen kuin hameen oranssi.

Alla lisäksi ylioppilasmekkoni monen vuoden takaa. Mekko valmistui jo hyvissä ajoin, päivää ennen, mutta piilovetoketju petti autossa. Äiti juoksi koulun lähellä olleeseen pikkukauppaan ja ompeli hirveällä kiireellä mekon kiinni. Koko lakitustilaisuus myöhästyi hieman, mutta pääsin kuitenkin lakitettavaksi mekko päällä. ;) Kiitos äiti!

Tantsua ja rakkautta

Pikkusisko keksi ommella tutuille lahjaksi patakintaita ja minun oli kerta kaikkiaan pakko matkia häntä. Piirsin Marimekon kintaista kaavat, kangasdyykkasin omassa varastossa, ostin Eurokankaasta eristeeksi soveltuvaa huopaa ja leikkasin kintaisiin palat.

Ompelin ensimmäiset kintaat veljeni perheelle lahjaksi. Ostin Maija Isolan suunnitteleman "Tantsu"-kankaan Marimekosta ja syksyllä, aikeena ommella patakintaat tai pannulaput tai ehkä jotain ihan muuta, mutta kun mietin asiaa, kangas sopi veljeni perheelle kuin nakutettu. Vuorina on Ikeasta joskus hyvin kauan sitten ostettu musta puuvilla. Kummassakin kintaassa on ripustuslenkki. Valmiit kintaat tuntuivat ihanalta kädessä, vaikka vuori tuntuikin olevan hieman liian suuri - ompelin päälle tulevat osat puolen sentin saumavaralla ja sisälle tulevat sentin saumavaralla. Huopaosat ompelin sentin saumavaralla, ja leikkasin saumavarat kapeiksi, jotta paksut ja tönköt saumat eivät olisi ongelma.

Kintaat ovat keskenään erilaiset. Tässä muutama syy: kankaan kuvio vaihtelee (osa puikulanmallisista kuvioista on tummanharmaat ja osassa on ainoastaan ääriviivat), en halunnut mitään hupsunmallisia pieniä kangasjämiä ja lisäksi olen allerginen symmetrialle. Olen itse melko tyytyväinen siihen, miten ne eroavat toisistaan mutta muodostavat yhdessä mukavan parin.

Toiset kintaat annoin jo ennen joulua eräälle henkilölle, joka piti minusta huolen luciatehtävän aikana.

Kankaan löysin kotoa. Kyseessä on Vallilan kangas, Saara Eklundin suunnittelema "Rakkaus". Kankaanjämiä oli jäljellä sen verran, että ne riittivät juuri ja juuri kintaisiin. Kangas on alun perin ostettu yhtä toista projektia varten, ja käytin jämiä myös pehmoleluihin.

Vuorina on sama Ikean musta kangas, ja käytin mustaa puuvillaa myös kämmenpalaan, sillä Vallilan kangasta ei ollut tarpeeksi, ja lisäksi tämä osa kintaista likaantuu yleensä herkästi.

Lahjan saaja yllättyi ja vaikutti olevan hyvin tyytyväinen. Hän huomasi myös hauskan jutun. En itse huomannut yhteensattumaa - luciakeräys tukee tänä kautena Uutta lastensairaalaa, jonka yhdistyksen ja säätiön puheenjohtajana toimii sama henkilö, joka myös on Vallilan entinen toimitusjohtaja ja nykyään hallituksen puheenjohtaja. Jälleen hämmästelin sitä, miten pieni tämä maailma oikeastaan on!

Nyt olen siivonnut ompelukoneeni pois ja kaivanut kutimet taas esiin. Mukavaa uutta vuotta kaikille lukijoille ja satunnaisesti blogissa käyville, toivotan teille tämän pienen maailman parasta käsityövuotta!

Se joululahjoista suurin

Esbo Lucia vietti torstaiaamun kulkueensa kanssa Jorvin sairaalassa. He lauloivat pääaulassa, ruokasalissa ja osastoilla. Kulkue kävi lopuksi vielä yllätyskierroksella.

Lucia kulkueineen saapui eräälle osastolle laulaen, ja toi mukanaan monta pientä lahjaa.

Lahjaa luovuttaessa Lucian poskille vierähti muutama kyynel ja hän sai lohdutukseksi halauksen.

Lucia oli nimittäin saapunut lastenosastolle luovuttamaan sylillisen itse ommeltuja pehmoleluja. Ompelemiseen oli osallistunut paitsi hän itse myös Esbo Lucia 2001.

Lucia-siskot olivat innostuneet Suomen suurin joululahja -kampanjasta ja olivat päättäneet yllättää Jorvin sairaalan lastenosaston väen laululla ja pehmoleluilla. Pehmolelulaumaan kuului muun muassa alla olevat pöllö ja ahven.

Pehmolelujen luovuttamisen jälkeen kulkue toivotti osaston henkilökunnalle rauhallista joulua ja poistuivat laulaen. Lucia kulkueineen toivoi, että rakkaudella ommellut pehmoeläimet pääsisivät jouluksi niitä kaipaavien lasten syliin.

Erilainen ompeluprojekti

Viimeisen vuoden aikana olen metsästänyt tietyn sävyistä, punaista kangasta. Sen piti olla punaista, mutta ei liian punaista. Sen piti olla kiiltävää, mutta ei liian kiiltävää. Sävy oli hyvin tarkka, ja kankaan oli laskeuduttava kauniisti. Kankaan piti lisäksi kestää parikymmentä vuotta.

Etsin punaista kangasta Suomesta, Virosta ja Italiastakin. Italiassa oli sopivan sävyinen kangas, mutta se oli joustavaa, mikä ei käynyt kankaan pitkäikäisyysvaatimuksia ajatellen. Tallinnassa kaikki satiinit olivat aivan liian ohuita ja sävytkin olivat liian punaiset. Kävin nettikaupatkin läpi ja tilasin yhden vaihtoehdon, mutta sekin kangas osoittautui liian punaiseksi ja laatukaan ei ollut vaatimuksien mukaista.

Kun päivät lyhenivät, Suomen värivalikoimat muuttuivat ja kangaskauppoihin ilmestyi taas jouluisempia sävyjä. Langat ja nepparit olin jo ostanut Karnaluksista. Eurokankaasta löytyi yhtäkkiä kangasvaihtoehto, ja luulin jo löytäneeni sen oikean, kun yllättäen sain sähköpostilla vastauksen Matan Kankaat -nimisestä liikkeestä - heillä oli joulunpunaista morsiussatiinia valikoimassaan. Kävin hakemassa näytepalat kummastakin vaihtoehdosta ja näytin ne ompeluprojektin tilaajalle.

Ja olihan se Matan Kankaiden vaihtoehto se ainoa oikea! Kangas oli täydellisen väristä, sopivan kiiltävää, tarpeeksi paksua ja kauniisti laskeutuvaa - mitä muuta voi toivoakaan?

Projektin toteuttamista olin suunnitellut jo kauan, olin myös näyttänyt skissejä tilaajalle. Ompelin ensin koeversion, jota kävin myös vilauttamassa tilaajalle. Leikkaamiseen, ompelemiseen, ja silittämiseen meni sitten noin päivä, jonka jälkeen selkä, sormenpäät ja etenkin pää olivat muussina. Jätin tietenkin toteuttamisen viime tippaan, joten oli pakko rykästä koko homma kerralla alusta loppuun...

Halusin panostaa projektiin, sillä kyseessä oli oman paikkakuntani Lucian punainen vyö. Edellinen vyö oli 1990-luvun alkupuoliskolta: hyvin palvelleen mutta kuluneen vyön oli päästävä eläkkeelle ja saatava korvaaja.

Tiesin, että tuijotan vyötä seuraavat kaksikymmentä vuotta, ja suunnittelin ja toteutin sen sitä ajatellen. Poimin edellisestä vyöstä ne piirteet, jotka mielestäni olivat paikkakuntani Lucialle ominaiset ja säilytettävät. Mietin mittasuhteita hyvin kauan. Vyön pitää olla sopusuhtainen, sopia mekkoihin, ja lisäksi sopia hyvin eripituisille neidoille, ja sen tulisi olla säädettävä erilaisten vyötärömittojen mukaan. Monissa kulkueissa kaikilla neidoilla on punaiset vyöt, mutta omalla paikkakunnallani ainoastaan Lucialla on vyö. Myös tämä piti ottaa huomioon vyötä suunnitellessa.

Tavoittelin melko siroa, mutta näyttävää vyötä. Päätin tehdä kaksi vyötä, jotta säätövaraa ei tarvitsisi olla niin paljon, ja jotta olisi pahan päivän tullen olemassa varalla toinen vyö.

Tätä kaikkea suunnitellessa en tietenkään tiennyt, että teen vyön itselleni. Toivon että sinä, ihana lukija, olet saanut nauttia lucianpäivän tunnelmasta!

Pariskuntaveto

Nyt saa arvata, mitä kuvassa näkyy.

Kyseessä on yksi niistä monen vuoden projekteista. Ostin Marimekon Fokus-kankaan jo yli kaksi vuotta sitten, leikkasin palat ja ommella surautin kaksi kappaletta jutskaletta, mutta tekeleet jäivät sitten viittä vaille valmiiksi kahdeksi vuodeksi. Mutta nyt olen vihdoin ommellut viimeiset saumat, ja tadaa! Valmista tuli!

Tein siis meille samanlaiset essut, hihii, melkein yhtä paha pariskuntaveto kuin muuten samanlaiset mutta väriltään eroavat tuulipuvut.

Emme ole vielä ehtineet muuta kuin kokeilla niitä, ja miesten versiossa on niin kuin näkyy komea ryppy. Mutta nyt kelpaa leipoa vaikka pullaa!

Lisänä essuissa vielä napit ja kirjaillut nimet, ettei vain mene pitkän ja pätkän essut sekaisin! Rekvisiitta on myös hyvin innovatiivista, eikö vain. Kiitos Kiiralle kuvista! :)

Vihdoin on kesä ja pääsisi parvekkeelle lekottelemaan, jos siellä olisi kalusteita! Tähän mennessä olemme pari kertaa syöneet illallista parvekkeen lattialla. Yksi asia sinne on silti löytänyt, nimittäin uusin rakkauteni Clematis, eli kärhö! Askartelin sille tervanarusta kiipeilytelineen. Kukkisitpa pian, oma ihana karvapalleroköynnökseni. :)

Sisällä on hienossa rivissä kukkivat orkideat, kaverin viljelemä ja hurjaa vauhtia kasvava sitruunamelissa ja äidin antamat basilikat.

Äiti täytti pari viikkoa sitten pyöreitä ja vääntelin lahjaksi korvikset. Olin halunnut kokeilla tätä ideaa jo kauan, ja sain kokeilemiselle vihdoin hyvän syyn.

Helmet ja korvakorukoukut olen ostanut Hobby pointista, hopeatikut Karnaluksista, Tallinnasta. Mutta nyt suuntaan kuulkaas vähän etelämmäksi, nimittäin Roomaan. Lupaan yrittää pysytellä poissa mahdollisista käsityöhön liittyvistä kiusauksista, tai olen raskasmatkalaukkuinen ja rahaton päästyäni takaisin kotiin. ;)