Jennikkäät

Eräs ystävä uteli varmaan jo vuosi sitten hävitettyään kämmekkänsä tekisinkö hänelle uudet. Olen aiemminkin jo kertonut täällä blogissa että vältän tilaustöitä. Välillä kuitenkin teen poikkeuksia, ja silloin otan hinnaksi langan hinnan ja muutaman euron per tunti siihen päälle. Eli kutsuisin sitä lähinnä lahjojen tekemiseksi. Ja silloin saajan on ehdottomasti osattava arvostaa "lahjaa". Ja tämä Jenni kyllä osaa.

Vastasin siis Jennille että teen mielelläni hänelle nämä, jos hän on kärsivällinen aikataulun suhteen. Menihän siinä sitten noin puoli vuotta että sain langat hankittua ja muutama kuukausi että sain ne neulottua. Oli hiukan vaikeaa päättää, minkälaiset niistä tekisin ja purkutuomioitakin tuli harrastettua jonkin verran. Mutta hyvät niistä lopulta tuli.

Jennikkäät

Ohje: improvisoitu
Lanka: Madelinetosh Tosh Sport,122 g/258 m eli reilu vyyhti
Puikot: 3,25 mm
Ravelryssä täällä

Kämmekkäät neuloin kyynärpäästä kämmentä kohden. Olin aiemmin ajatellut että olisin neulonut niihin vähän peukkua mutta totesin, että ne ehkä ovat vain tiellä työnteossa. Saas nähdä, olisiko pienet jatkeet sittenkin olleet tarpeen.

Yläreunassa on 68 s ja ranteen ja kämmenen kohdalla 52 s. Tein kavennukset sileän neuleen osion reunoissa, 2 s joka kuudes kierros ensimmäisten 10 cm jälkeen. Reunoissa on 1otr, 1ntr -resoria muutama kierros.

Langan väri on Norway Spruce, eli sama kuin Virpi-huivissa, vaikka lanka on eri laatua.

Kiitos kuvista ihanalle Rosa-siskolle!

PS. Neulomisprosesseja voi kurkkailla nykyään myös Instagramissa, ne löytyvät hashtagilla #kiharoidenkätkössä.

Illuusio

Kun näin Suppiksen tekemät Kuutio-villasukat, ajattelin, että tämä kirjoneulemalli sopii veljelleni kuin nakutettu. Hänen tyylinsä on perinteisen, maanläheisen ja tyylikkään välimaastossa.

Langan valitsimen oli sitten hyvin vaikeata. Jo syyskuun alussa Karnaluks-reissulla yritin löytää tähän tarkoitukseen täydellisen yhdistelmän, mutta se osoittautui aivan mahdottomaksi tehtäväksi. Olin vakuuttunut siitä, että harmaan tulee olla väliharmaa tai ehkä sitä hieman vaaleampi, ja että toisen langan värin pitää olla murrettu. Lisäksi halusin, ettei kontrasti värien välillä olisi liian suuri. Niin, ja yhdistelmä ei missään nimessä saanut olla tylsä.

Kävin hetken mielenjohteesta Soukan Menitassa ostamassa villasukkalankoja (kodin varastot eivät yllätys yllätys miellyttäneet...) ja katsastin samalla Sisu-hyllyn. Ja siellä se oli, aivan täydellinen väriyhdistelmä!

Perinteinen illuusio

Malli: idea varastettu täältä ja täältä (oma projekti Ravelryssä täällä)
Lanka: SadnesGarn Sisu keltaoranssi 33 g, ja harmaa 54 g
Puikot: 2,50 mm ja 3,00 mm
Silmukkamäärä: resorissa 72 s, itse tumpuissa 71 s ja peukuissa 30 s

Aloitin tumppujen neulomisen heti. Ja ne valmistuivat aika nopeasti. Tietenkin homma kyllästytti loppua kohden, mutta toisen tumpun/sukan/hihan/peukun syndroomalla varustettuna tämä oli odotettavissa.

Aika koukuttava mallikerta kuitenkin oli, ei voi muuta sanoa. Ja mielestäni kuutioilluusio näyttää hauskalta pystyraidan kanssa, samanlaisena kuin Suppis sen teki. Ystävän Valtaaja-lapasista oppineena keskityin hieman enemmän peukalon silmukoita poimiessa, tällä kertaa ne onnistuivat paljon paremmin.

En voinut kokeilla tekelettä veljen käsiin, joten koko oli aika pitkälti harkittujen kavereiden käsien koon mukaan tehty. Isoiksi ne tietenkin sitten osoittautuivat, mutta sisälle mahtuu tarpeen mukaan vielä "sisälmykset", eli DROPSin Alpacasta neulotut perustumput jotka lämmittävät käsiä, mutta eivät kulu toisen parin sisällä. Minulla on ollut omien Sisusta neulottujen tumppujen alla samat sisälmykset nyt varmaan jo neljän talven ajan!

Nämä olivat synttärilahja veljelleni, ja tietenkin myöhäinen sellainen. Vaikka eihän veli olisi mitään tumpuilla tehnyt elokuussa. ;)

Nyt jatkan taas supersalaisten projektien parissa!

Valtaajat

Kaveri harmitteli kevättalvella hyvien lapasten löytämisen tuskaa, ja kyseli teenkö tilaustöitä. Sanoin niin kuin aina - kyllä, jos asialla ei ole kiire ja jos hinnasta sovitaan. En tietenkään ole mikään rahastaja, mutta en suostu tekemään tilaustöitä sellaiselle, joka ei arvosta käsitöitä ja joka ei ymmärrä että tuntipalkka on joka tapauksessa naurettavan pieni.

Lapasten tilaaja ymmärsi täysin mitä ajoin takaa, ja ilahtui, kun kysyin minkälaiset saisi olla. Silloin hän vastasi nöyränä, että unelmalapasissa olisi Space invader -kuvio. Lisätoiveena oli että lapasissa olisi harmaata. Totesin, että voisin suosiolla ostaa hyvät langat, nyt kun kerrankin saan tehdä tilaustyön laatua arvostavalle. Olen ollut erittäin tyytyväinen omiin marjalapasiin, jotka tein jo monta vuotta sitten SadnesGarnin Sisu -langasta. Laadun ja monipuolisen harmaiden valikoiman ansioista päädyin siis taas Sisuun.

Valtaajat

Malli: oma (projekti Ravelryssä)
Lanka: SadnesGarn Sisu; tummanharmaa 1088, 45 g 157,5 m; väliharmaa 1042, 20 g 70 m; vaaleanharmaa 1032, 17 g 60 m
Puikot: 2.5 mm

Hain netistä kuvia avaruuden valtaajista, ja aika nopeasti ymmärsin, että valtaajien on oltava saman kokoiset hyvän lopputuloksen takaamiseksi. Osan valtaajista kopioin suoraan, mutta osaa jouduin muokkaamaan hieman, jotta ne sopisivat malliin. Minulle oli alusta asti selvää, että kämmenselälle tulisi kuviota ja käden puolelle ei, sillä monen epäonnistuneen projektin kautta olen oppinut, että kuvion sovittaminen peukalokiilaan on aivan mahdotonta. En kuitenkaan tiennyt, mitä käden puolelle tekisin.

Tätä kaikkea miettiessä selailin blogeja ja löysin Langalla kalliossa -blogista yllättäen Space invader -lapaset, joissa käden puolelle oli neulottu raidallista raidallista, hih, eli samalla pystyraitaa ja vaakaraitaa. Tämä näytti niin huvittavalta että varastin idean ja totesin sen omassa projektissa myös erittäin hyväksi. Päätin tehdä itse valtaajat vaalealla harmaalla ja väliraidat tummemmalla, jotta valtaajat erottuisivat kirjoneuleesta parhaiten.

Mielestäni väriyhdistelmä on erittäin toimiva - lapaset ovat juuri sopivan lapselliset mutta silti miehen eivätkä lapsen lapaset. Tiedän myös saajan olevan lopputulokseen erittäin tyytyväinen, sillä sovittamista on harrastettu prosessin aikana. Resoreihin olen ehkä vähiten tyytyväinen - ne jäivät hieman lyhyeiksi, ja näyttävät jotenkin irrallisilta. Seuraaviin pitää keksiä vaihtoehtoinen tapa.

Olen, niin kuin jo aikaisemmin on todettu, melko surkea kirjoneuloja. Lopputuloksessa on havaittavissa vakavaa epätasaisuutta. Neulominen on hidasta ja keskittymiskykyä vaativaa; onneksi tätä taitoa kuitenkin riittää. Mutta kirjoneulomista pitää vielä harjoitella, ennen kuin otan ensiin siskoilta saadut ihanat luksusvyyhdit!

Tässä sitä nyt ollaan

Viime aikoina ei puikot ole ehdinneet helistä. Tai oikeastaan kyse on siitä, etten ole ehtinyt helistellä niitä. Virkkasin kuukausi sitten eräänä iltana ehkä hauskimman käsityöprojektin ikinä, nimittäin jämälankabanaanin. Keltainen lanka on Sadnesin Sisua, ruskea GarnStudio DROPSin Muskatia. Täyttönä on rättejä periaatteella man-tar-vad-man-har.

Lisäksi tein jo talvella harmaasta Grignasco Bambista pienelle siskonpojalle villatakin, jossa on niin paljon kasvuvaraa, ettei se vielä ole päässyt kuvattavaksi, jos pääseekään. Muistuttaa lahjotun isosiskon pisaravillatakkia aika paljon. Lakanan alle pingoitukseen jäänyt villatakki näytti aika hauskalta!

Tällä hetkellä työn alla on jotain puuvillasta syntyvää ja vielä kaiken lisäksi pinkkiä sellaista! Siitä toivottavasti enemmän pian.

Ellette ole huomanneet, blogini täytti vuosia, se ensimmäinen tuli täyteen! Jee! Minulla oli muutenkin suunnitteilla muistelemisbloggaus.

Oma käsityötaipaleeni alkoi neulomisella jotakuinkin samalla lailla kuin isosiskoni, sillä isä toimi opettajana. Ompeleminen oli lapsuutena suuri hitti, emme pikkusiskon kanssa oikeastaan leikkineet barbie-nukkejen kanssa, vaan ompelimme niille vaatteita. Muistan että ompelin kerran hääpuvun. Siitä tuli tosi hieno. Toivon ettei sitä ikinä löydy! Sillä eihän se oikeasti mitenkään ole voinut olla hieno... Ensimmäiset lapaset neuloin ala-asteen ensimmäisen luokan syksyllä. Ne olivat seiskaveikasta tehdyt ja vaaleansiniset. Nekin tuntuivat 8-vuotiaana erittäin onnistuneilta, ja valitettavasti nekin hävinneet.

Näin jatkoin hitaasti ja kärsivällisesti pienten projektien parissa. Joskus yläasteella laskin että perus seiskaveikkapalmikkopipon neulomiseen menee televisiota samalla katsellessa n. 2,5 tuntia. Lukiossa neuloin ja ompelin myös aika haasteellisia projekteja, silloin valmistuivat nämä alla näkyvät ikisuosikit, joita käytän vieläkin. Neuloin marjatumput Sadnesin sisusta. Siitä lähtien olen myös käyttänyt tuplatumppuja, sisällä mustat yksinkertaiset yksilöt GarnStudio DROPSin Alpacasta. Samasta Sisusta on myös olemassa marjatumppujen kanssa yhteen sopiva pipo.

Joskus yläasteen loppupuolella tai lukion alussa valmistui myös neulemekko, jota käytän vieläkin ahkerasti. Tein nopeasti ja helposti neulottavan projektin orjallisesti ohjeen mukaan ja näin, hyvät ystävät, tuli tunikasta vahingossa mekko. Ja hyvä niin! Mekko oli alun perin sininen. Päätös värjätä se mustaksi ei ollut elämäni paras päätös, ainoastaan melkein paras.

Tein ensimmäiset isot projektini oikeastaan vasta yliopistoaikoina. Ensimmäisen opiskeluvuoden joulun aikoihin neuloin ensimmäisen pitsihuivin ohuesta villalangasta, ohjeella Echo Flower. Siitä tuli aivan järkyttävän iso, mutta ei kai se haittaa! Langan sain isosiskolta lahjaksi joskus kauan sitten. Tätä huivia käytän vieläkin, viime talvena se oli kaulassa melkein joka päivä. Se on erityisen hyvä siksi, että se on lämmin mutta silti suhteellisen ohut, ja mahtuu siksi toppatakin korkan kauluksen alle. Huivi on pysynyt hyvänä, ja uskollisena se sai tänään hemmottelupingoituksen.

Aikaimoinen Batmanin viitta!

Ensimmäinen villatakki valmistui puoli vuotta myöhemmin. Olin sinä kesänä puutarha-alan töissä, ja sain niskaa, hartioita, selkää ja käsiä rasittavan työn myötä ongelmia. Työterveyslääkäri kielsi minua neulomasta, mutta en tietenkään pystynyt pysymään puikoista erossa, ja niin neuloin vielä viimeiset kierrokset villatakkiin. Tein sen ohjeella Lovegood.

Neule on sopivan kokoinen ja muutenkin aika ihana, mutta siinä on yksi iso ongelma: lanka nukkaantui jo neuloessa! Nyt se on päätynyt rämppäneuleeksi. Tänä keväänä se oli esimerkiksi varaneuleena koululla ja nyt se pääsi jälleen kotineuleeksi.

Pisarat-villatakin langan laadusta yllätyin. Karnaluksista ostettu halpa Super Tajmahal on säilynyt mainiosti vaikka villatakki on ollut ahkerassa käytössä nyt melkein vuoden. Samasta paikasta ostettu Austermann Alpaca Silk -lanka, jota käytin tähän villatakkiin on pysynyt aivan virheettömän hyvänä. Kumpikaan villatakki ei nukkaannu. Ajatelkaa - villasekoitelanka joka ei nukkaannu!

Lucia-neuleen lanka Silkbloom Extra Fino oli neuloessa ja neuleen valmistuttua aivan taivaallinen, mutta neuletta ei voi käyttää järkyttävän karvamäärän lähtemisen vuoksi tummien vaatteiden kanssa, ja lisäksi lanka huopuu aika lailla. Se ei itsessään häiritse, mutta kun se ei huovu tasaisesti, ja huopuu lähinnä kainaloista... Neuleen valmistuttua jouduin vielä ompelemaan yläreunaan satiininauhan ja vahvistaa napinlävet.

Ja tässä sitä nyt ollaan, asunto täynnä lankoja, puikkoja, valmiita projekteja ja kaikenlaista puoliksi tehtyä. Pari viikkoa sitten sain tunnustuksen Suppikselta, jonka blogia olen itsekin seurannut. Kiitos sinulle Suppis siitä, se oli mukava yllätys ja lämmitti mieltä! Olen tylsä enkä aio varsinaisesti haastaa ketään, mutta voisin ehkä silti kertoa, mitä blogeja olen kauan seurannut, ja mitkä ovat uusia tuttavuuksia, ja toivon myös muiden vapaaehtoisesti kertomaan suosikeistaan, niin että minäkin löydän ne. ;)

Isosiskojen yhteinen blogi Kaksi erilaista marjaa on ollut suosikki perustuspäivästään asti noin viiden vuoden takaa. Superlempparina on myös Vilman blogi Sisäinen villapaita sekä tietysti Tytin ja Nastin Pujoliivi. Uusia valloittavia tuttavuuksia ovat inspiroiva Missä neuloimme kerran, Helenan Ignorant Bliss, jossa kauniita projekteja valmistuu hirmuvauhtia, sekä Maijan söpö ja kaunis blogi Vinksallaan.

Nyt sain kyllä jälleen romaanin aikaiseksi. Kiitos sinulle, joka jaksoit loppuun asti. :) Ja hei, eihän blogi voi täyttää vuosia ilman blogiarvontaa, hurraa! Tein jollekin tämän päivityksen kommentoijalle silmukkamerkkisetin, ja kuoreen saattaa pujahtaa myös jokin yllätys. Katsotaan mitä keksin!

Olisi kiinnostavaa tietää, miten ja milloin te muut olette päätyneet tähän järkyttävän ja ihanan koukuttavaan hommaan nimeltä käsitöiden tekeminen. Kertokaa se kommentoimalla, niin osallistutte arvontaan. Arvon voittajan kahden viikon päästä, eli sunnuntaina 2.6 voi vielä osallistua kommentoimalla!

Liikaa kaikkea tai ehkä kaikkea liian vähän

Viime aikoina työnteko ja opiskelu on erittäin häiritsevästi vaikeuttanut vapaa-ajan harrastuksien harjoittamista. Paperilla niin tyhjän näköinen lukujärjestys osoittautuikin aika tiukaksi. Ensin piirsin puita pari viikkoa ja sitten puistoa. Tiedoksi, nuppineuloja voi käyttää myös puina pienoismallissa!

Lisäksi koulussa tapahtuu kummallisia asioita. Opiskelijat yllyttivät toisiaan tuomaan kouluun fuksivuonna "niin hyödylliset" hiilet, jotka kaikkien piti hankkia yhtä työtä varten. Näiden ylijääneiden hiilenkappaleiden ansiosta koulu olikin sitten aika koristeellinen paikka. Pakko jakaa niistä vähän otteita!

Ja sitten vielä ihan superkummallisuuksia:

Jaa, no kyllähän koulussa ja töissäkin on ihan kivaa. Kivointa olisi silloin, kun ei olisi mitään pakottavaa tarvetta sykkiä, eli silloin kun palautus ei ole seuraavana aamuna vaan vasta monen viikon päästä. Harmi vain että olen aivan mahdoton viime hetken tyyppi, joten jätän silti kaikki hommat aina viime tinkaan. Tämä johtaa superaktiiviseen käsityökauteen, jota seuraa hiljaisempi sellainen. Joskus, kun tekemistä on aivan liikaa, minulla on sellainen sääntö itselleni, että käsitöitä saa tehdä ainoastaan luennoilla.

Kaikesta tästä muusta häiritsevästä toiminnasta huolimatta olen ehtinyt tehdä pari juttua jopa valmiiksi. Ensinäkin neuloin jo tammikuussa hämmentävän värisen tuubin miehekkeelleni. Joka on osoittautunut ihan käyttökelpoiseksi.

Kudos

Ohje: oma (projekti Ravelryssä)
Lanka: Sadnes Garn Alfa, 200 g, 236 m
Puikot: 6 mm

Harjoittelin myös kirjoneuletta. Olen aivan surkea kirjoneuloja joten päätin suosiolla valita helpon mallikerran vaikean sijasta.

Kyy

Ohje: oma (projekti Ravelryssä)
Lanka: Novita Nalle, beige 39 g, vaalea 29 g
Puikot: 3 mm

Jaa. Sellasta. Ihan ookoot. Kelpaa ehkä hiihtotumpuiksi, pitää vielä kokeilla.

Lisäksi tein kahdessa päivässä kaiken muun ohella supervauhtia vielä lahjaksi yhden Drops Muskatista tehdyn Henslowen, kokeilin samalla puuvillalangan soveltuvuutta tähän ohjeeseen. Anteeksi kökkö kuva!

Henslowe

Ohje: Henslowe by Beth Kling (projekti Ravelryssä)
Lanka: Garnstudio DROPS Muskat, 200 g, 400 m
Puikot: 5 mm

Lanka toimi ihan hyvin! Kahden huivin jälkeen keksin tehdä viitisen senttiä ainaoikeaosaa vähemmin lisäyksin, mikä helpotti huomattavasti pitsiosan istumista ainaoikeaosaan ja sen kautta myös pingottamista, joka tämän ohjeen kohdalla on ainakin omien kokemuksien kohdalla aika hankalaa. Katsotaan jääkö tämä viimeiseksi Hensloweksi - ei varmaan, on sen verran kiva ohje, eikä yksikään tekemistäni ole vielä päätynyt omaksi!

Mainittakoon, että tein kaverille tuparilahjaksi rätin. Siitä en ottanut kuvaa, mutta siitäkin tuli ihan kiva. Ehkä pitäisi harrastaa niitä enemmänkin, siinä meni nimittäin oma rättineitsyys! :)

Viime viikolla oli tenttiviikko ilman tenttejä mutta muuta tekemistä yllin kyllin, joten päätin sitten kaiken muun tekemisen sijasta turboneuloa neuleen. Se valmistuu näillänäkymin ihan pian. Siihen saakka, moikkamoi! Alla sunnuntaina otettu kuva, kävin pitkällä kävelyllä auringonpaisteessa.