maanantai 20. toukokuuta 2013

Tässä sitä nyt ollaan

Viime aikoina ei puikot ole ehdinneet helistä. Tai oikeastaan kyse on siitä, etten ole ehtinyt helistellä niitä. Virkkasin kuukausi sitten eräänä iltana ehkä hauskimman käsityöprojektin ikinä, nimittäin jämälankabanaanin. Keltainen lanka on Sadnesin Sisua, ruskea GarnStudio DROPSin Muskatia. Täyttönä on rättejä periaatteella man-tar-vad-man-har.


Lisäksi tein jo talvella harmaasta Grignasco Bambista pienelle siskonpojalle villatakin, jossa on niin paljon kasvuvaraa, ettei se vielä ole päässyt kuvattavaksi, jos pääseekään. Muistuttaa lahjotun isosiskon pisaravillatakkia aika paljon. Lakanan alle pingoitukseen jäänyt villatakki näytti aika hauskalta!


Tällä hetkellä työn alla on jotain puuvillasta syntyvää ja vielä kaiken lisäksi pinkkiä sellaista! Siitä toivottavasti enemmän pian.

Ellette ole huomanneet, blogini täytti vuosia, se ensimmäinen tuli täyteen! Jee! Minulla oli muutenkin suunnitteilla muistelemisbloggaus.

Oma käsityötaipaleeni alkoi neulomisella jotakuinkin samalla lailla kuin isosiskoni, sillä isä toimi opettajana. Ompeleminen oli lapsuutena suuri hitti, emme pikkusiskon kanssa oikeastaan leikkineet barbie-nukkejen kanssa, vaan ompelimme niille vaatteita. Muistan että ompelin kerran hääpuvun. Siitä tuli tosi hieno. Toivon ettei sitä ikinä löydy! Sillä eihän se oikeasti mitenkään ole voinut olla hieno... Ensimmäiset lapaset neuloin ala-asteen ensimmäisen luokan syksyllä. Ne olivat seiskaveikasta tehdyt ja vaaleansiniset. Nekin tuntuivat 8-vuotiaana erittäin onnistuneilta, ja valitettavasti nekin hävinneet.

Näin jatkoin hitaasti ja kärsivällisesti pienten projektien parissa. Joskus yläasteella laskin että perus seiskaveikkapalmikkopipon neulomiseen menee televisiota samalla katsellessa n. 2,5 tuntia. Lukiossa neuloin ja ompelin myös aika haasteellisia projekteja, silloin valmistuivat nämä alla näkyvät ikisuosikit, joita käytän vieläkin. Neuloin marjatumput Sadnesin sisusta. Siitä lähtien olen myös käyttänyt tuplatumppuja, sisällä mustat yksinkertaiset yksilöt GarnStudio DROPSin Alpacasta. Samasta Sisusta on myös olemassa marjatumppujen kanssa yhteen sopiva pipo.


Joskus yläasteen loppupuolella tai lukion alussa valmistui myös neulemekko, jota käytän vieläkin ahkerasti. Tein nopeasti ja helposti neulottavan projektin orjallisesti ohjeen mukaan ja näin, hyvät ystävät, tuli tunikasta vahingossa mekko. Ja hyvä niin! Mekko oli alun perin sininen. Päätös värjätä se mustaksi ei ollut elämäni paras päätös, ainoastaan melkein paras.


Tein ensimmäiset isot projektini oikeastaan vasta yliopistoaikoina. Ensimmäisen opiskeluvuoden joulun aikoihin neuloin ensimmäisen pitsihuivin ohuesta villalangasta, ohjeella Echo Flower. Siitä tuli aivan järkyttävän iso, mutta ei kai se haittaa! Langan sain isosiskolta lahjaksi joskus kauan sitten. Tätä huivia käytän vieläkin, viime talvena se oli kaulassa melkein joka päivä. Se on erityisen hyvä siksi, että se on lämmin mutta silti suhteellisen ohut, ja mahtuu siksi toppatakin korkan kauluksen alle. Huivi on pysynyt hyvänä, ja uskollisena se sai tänään hemmottelupingoituksen.


Aikaimoinen Batmanin viitta!

Ensimmäinen villatakki valmistui puoli vuotta myöhemmin. Olin sinä kesänä puutarha-alan töissä, ja sain niskaa, hartioita, selkää ja käsiä rasittavan työn myötä ongelmia. Työterveyslääkäri kielsi minua neulomasta, mutta en tietenkään pystynyt pysymään puikoista erossa, ja niin neuloin vielä viimeiset kierrokset villatakkiin. Tein sen ohjeella Lovegood.


Neule on sopivan kokoinen ja muutenkin aika ihana, mutta siinä on yksi iso ongelma: lanka nukkaantui jo neuloessa! Nyt se on päätynyt rämppäneuleeksi. Tänä keväänä se oli esimerkiksi varaneuleena koululla ja nyt se pääsi jälleen kotineuleeksi.

Pisarat-villatakin langan laadusta yllätyin. Karnaluksista ostettu halpa Super Tajmahal on säilynyt mainiosti vaikka villatakki on ollut ahkerassa käytössä nyt melkein vuoden. Samasta paikasta ostettu Austermann Alpaca Silk -lanka, jota käytin tähän villatakkiin on pysynyt aivan virheettömän hyvänä. Kumpikaan villatakki ei nukkaannu. Ajatelkaa - villasekoitelanka joka ei nukkaannu!


Lucia-neuleen lanka Silkbloom Extra Fino oli neuloessa ja neuleen valmistuttua aivan taivaallinen, mutta neuletta ei voi käyttää järkyttävän karvamäärän lähtemisen vuoksi tummien vaatteiden kanssa, ja lisäksi lanka huopuu aika lailla. Se ei itsessään häiritse, mutta kun se ei huovu tasaisesti, ja huopuu lähinnä kainaloista... Neuleen valmistuttua jouduin vielä ompelemaan yläreunaan satiininauhan ja vahvistaa napinlävet.


Ja tässä sitä nyt ollaan, asunto täynnä lankoja, puikkoja, valmiita projekteja ja kaikenlaista puoliksi tehtyä. Pari viikkoa sitten sain tunnustuksen Suppikselta, jonka blogia olen itsekin seurannut. Kiitos sinulle Suppis siitä, se oli mukava yllätys ja lämmitti mieltä! Olen tylsä enkä aio varsinaisesti haastaa ketään, mutta voisin ehkä silti kertoa, mitä blogeja olen kauan seurannut, ja mitkä ovat uusia tuttavuuksia, ja toivon myös muiden vapaaehtoisesti kertomaan suosikeistaan, niin että minäkin löydän ne. ;)

Isosiskojen yhteinen blogi Kaksi erilaista marjaa on ollut suosikki perustuspäivästään asti noin viiden vuoden takaa. Superlempparina on myös Vilman blogi Sisäinen villapaita sekä tietysti Tytin ja Nastin Pujoliivi. Uusia valloittavia tuttavuuksia ovat inspiroiva Missä neuloimme kerran, Helenan Ignorant Bliss, jossa kauniita projekteja valmistuu hirmuvauhtia, sekä Maijan söpö ja kaunis blogi Vinksallaan.

Nyt sain kyllä jälleen romaanin aikaiseksi. Kiitos sinulle, joka jaksoit loppuun asti. :) Ja hei, eihän blogi voi täyttää vuosia ilman blogiarvontaa, hurraa! Tein jollekin tämän päivityksen kommentoijalle silmukkamerkkisetin, ja kuoreen saattaa pujahtaa myös jokin yllätys. Katsotaan mitä keksin!


Olisi kiinnostavaa tietää, miten ja milloin te muut olette päätyneet tähän järkyttävän ja ihanan koukuttavaan hommaan nimeltä käsitöiden tekeminen. Kertokaa se kommentoimalla, niin osallistutte arvontaan. Arvon voittajan kahden viikon päästä, eli sunnuntaina 2.6 voi vielä osallistua kommentoimalla!

23 kommenttia:

Neulisti kirjoitti...

Ihana muistelupostaus. Minä aloitin neulomisen yläasteen jälkeen. Ysiluokalla neulottiin käsityötunneilla neulepaita ja olin kamalan kateellinen, kun erään toisen paidasta tuli superhieno. Päätin sitten ottaa uusiksi ja opetella kotosalla ihan itsekseni neulojaneroksi.

Minna kirjoitti...

Neuloin toki jo kouluaikoina satunnaisesti, mutta addiktioksi tämä touhu kehittyi viitisen vuotta sitten, kun lapsi oli pieni, mies töissä toisella paikkakunnalla ja huomasin, että kuulokkeet päässä telkkaria töllöttäessä voi myös saada jotain hyödyllistä tehtyä. Värikkäillä langoilla oli toki osuutensa.

Lankakeiju kirjoitti...

Olipa mielenkiintoinen postaus varsinkin, kun vasta vähän aikaa sitten löysin blogisi. Käsitöiden harrastamisen aloitin 7-vuotiaana, kun tahdoin neuloa nallen. Sen jälkeen alkoi syntyä ensin neulottuja ja virkattuja nalleja, myöhemmin laajensin repertuaariani myös vaatteisiin ja asusteisiin.

ArualMaria kirjoitti...

Onnea vuosikkaalle blogille. Hurahdin neulomiseen varmaan todenteolla joskus viisi vuotta sitten. Kouluaikoina ja sen jälkeenkin olin toki jonkin verran neulonut, mutta uusiin ihaniin materiaaleihin ja blogimaailmaan tutustuminen ovat kyllä nostaneet neuleharrastukseni ihan uusiin sfääreihin. :D Monenlaiset materiaalit ja ihanat värjäykset langoissa sekä laadukkaat puikot ja muut työvälineet tekevät neulomisesta nautintoa. Ja nykyinen liveneulojaporukka sekä virtuaalitutut inspiroivat kyllä jatkuvasti jatkamaan ja kokeilemaan uutta. Neuleyhteisön ansiosta kehruukärpänenkin on pienesti puraissut, värttinän avulla mennään. :)

Meiju kirjoitti...

Osuinpa sopivalla hetkellä tähän blogiin,kiva postaus :) Ihana blogi sinulla!

Mä aloitin kouluikäisenä käsityöt ja olen niitä tehnyt siitä lähtien enemmän ja vähemmän. Opiskeluaikana en juuri käsitöihin koskenut, mutta lasten syntymä viritti harrastuksen taas uusiin uriinsa. Omien mallien suunnittelu tuo vielä tähän hommaan uutta haastetta. :)

Leena K kirjoitti...

Onnea upealle blogille! Mun tätini ja mummoni ovat olleet iahkeria käsityöläisiä, joten sieltä se alkukipinä on lähtenyt ja koulussa sitten olen oppinut lisää. Myös isäni on kutonut villasukkia jo kun olin pieni, alta kouluikäinen. Nyt aikuisena muiden ihanat käsityöblogit saivat minutkin taas innostumaan entistä enemmän. Oli minulla joskus oma blogikin, mutta nyt kahden pienen lapsen äitinä päätin jättää bloggaamisen tauolle, koska aika ei vain riitä,kaikkeen kivaan.
~ Stella ~

Elli ja Aura kirjoitti...

Hih, onnea blogille :) Ja tietenkin Ivarin villatakki pääsee kuvattavaksi. On ollut jo pari kertaa päällä vaikka onkin hieman iso. Niin ja isosiskoa ei tarvitse ottaa mukaan arvontaan, annetaan muille mahdollisuus.
Elli

Lilja kirjoitti...

Hauskaa huomata, että aika monet innostuvat neulomisesta vasta yläasteen jälkeen! Se että toiset tekevät hienoja projekteja innostaa kyllä kokeilemaan itse. :)

Lilja kirjoitti...

Käsitöiden tekeminen on usein hyvää ajantappotoimintaa mutta myös ajanhyödyntämistoimintaa ;)

Lilja kirjoitti...

7-vuotiaana vaaditaan kyllä aikamoista kärsivällisyyttä. Muistan että olin itse alle kouluikäinen ja neuloin ensimmäisenä "projektina" turkoosista villalangasta jonkin epämääräisen lapun...

Lilja kirjoitti...

Sama täällä. Lainasin joskus siskojen Ravelry-käyttäjää kunnes tein itselleni oman, ja koukkuun jäin. Kas kun en virkkuukoukkuun! :) ja netistä löytyy loputtomasti uusia ideoita, ettei tähän ikinä voi kyllästyä. Onneksi! :)

Lilja kirjoitti...

Kiitos! Mukava kuulla :)

Olen samaa mieltä, omien mallien suunnittelu on hauskaa, haastavaa ja arvaamatonta ja siksi niin jännittävää!

Lilja kirjoitti...

Kiitos! Toivottavasti sinulla on jatkossa aikaa aloittaa bloggaaminen taas, jos haluat. :)

Lilja kirjoitti...

No, odotetaan että Ivar kasvaa vielä vähän :)

Anonyymi kirjoitti...

Mukavat muistelut! Ja ihania neuleita!! Lisäksi on mukava kuulla kokemuksia eri langoista - että osaa toisten kokemuksista viisastuneena kiertää ylihinnoitellut huopa-nöyhtä-höttöset kaukaa. Oma käsityöharrastus on pienimuotoista ja melko satunnaista - en ole hurahtanut enkä koukussa. Harrastus on kulkenut vienona sivuvanana mukana lapsuudesta asti.

Ingi kirjoitti...

Onnea kauniille blogille!
Olin aika onneton käsitöissä kouluaikana, mutta siitä huolimatta tein 15-vuotiaana ensimmäisen palmikkotakkini. Palmikon opettelin kirjasta. Pieni siitä tuli, mutta neulekärpänen oli jo puraissut ja siitä lähtien olen neulonut melkein tauottomasti.Tykkään soveltaa muiden malleja tai suunnitella itse, vähemmän seuraan tarkkoja ohjeita.

Martta kirjoitti...

Onnittelut vuosikkaalle blogille! Löysin blogisi vasta ihan hiljattain, mutta mukavan näköinen ja kivasti kirjoitettu tempaa mukaansa! :)

Käsitöistä olen ollut aina innostunut. Jo lapsena värkkäilin kaikenlaista. Kouluaikana tein aika isojakin juttuja ompelemalla varsinkin. Opiskeluaika vieroitti minut vuosiksi näistä hommista, mutta pari vuotta sitten innostuin taas. Olimme siskojen ja veljenvaimojen kanssa mökkireissulla silloin pari vuotta sitten ja siellä se kärpänen puraisi aika montaa naista kerralla. ;) Tuotoksia syntyi aika vauhtia.
Blogin laitoin pystyyn viime kesänä, mutta vasta tämän vuoden puolella harrastus on virinnyt uudelle ulottuvuudelle kaikkien ihanien blogien seuraamisen myötä.
Tällä hetkellä käsityöt on taas tauolla oikean olkapään leikkauksen takia, mutta kohta taas puikot soi... :)

Lilja kirjoitti...

Kiitos! Mukavaa! Lankojen laaduntunnistamisessa on kyllä opittavaa paljon vielä, varmaan loppuelämäksi.

Kuullostaa terveellisemmältä kuin tää minun pakkomielle! No, onneksi se on kausittaista. Luulen että syksy on pahinta, tai parasta, aikaa.

Lilja kirjoitti...

Itse olen myös hurahtanut suunnitteluun. Se tuo mukavasti lisähaastetta. Ja usein olen myös laiska, en välttämättä jaksa kokeilla uutta tapaa jos olen todennut tutun tavan hyväksi...

Lilja kirjoitti...

Hauska kuulla, kiitos! Meitä siskoja on myös iso kopla ja veljen vaimon ja äidin kanssa on jo iso joukko näpertelijöitä kasassa. Olisi hauskaa joskus näperellä oikein porukalla, mutta meille kiireisille yhteisiä aikatauluja on vaikea löytää. Harrastetaan neuloosia (kyllä) sitten pienemmissä erissä.

Toivotaan olkapään paranemista pian!

Maija kirjoitti...

ihana postaus! Punastuin yllättyneenä kun olit maininnut blgini, hihih :) Onneksi olkoon sinulle ja blogillesi,olen todella tykästynyt tähän <3
Missasin arvonnan mutta ei se mitään, komemntoin silti.

Sinähän olet ihania töitä tehnyt jo nuoresta asti! Lapsissa on ihana tuo marjakuvio ja neulemekko on upea, käsin Ravelryssä ihastelemassa. Minä nitkuttelen edelleen aika pieniä projekteja,lähinnä asusteita. en oikein edes tiedä miksi. Näitä ihanuuksiasi katsellessa tekisi mieli aloittaa jokin villatakki, yksi malli onkin mielessä jo.

Omasta käsityötaipaleen alku on vähän erilainen. Olin vähän raasu ja hyvin arka lapsi, en vain osannut, hävetti ja opettajan huono asenne teki käsityötunneista tuskaa. Hikisin käsin ja aivan liian tiukalla käsialalla nitkutin lapaset, eihän ne mahtuneet kellekkään, niin tiukkaa olin nitkuttanut.Siitä lähtien ajattelin että ei käy, en ikinä enää.

Talouskoulussa kuitenkin mukava ja rohkaiseva opettaja kehoitti edes kokeilemaan, neuloin kännykkäpussin, toisenkin. Kun pino pussukoita oli valmiina, totesin että hauskaahan tämä.
Ja se oli menoa sitten.

Maija kirjoitti...

Marjakuvioidut lapset?? Lapasista toki yritin puhua :)

Lilja kirjoitti...

Kiitos Maija samoin! <3 olin kovin tyytyväinen kun itse löysin blogisi!

Siitä vain aloitat villatakkia, ei se asustetta kovin paljon isompi projekti kuitenkaan ole, kunhan kärsivällisyyttä riittää. :) kaikki me olemme siirtyneet niihin, ja ihan hyvin se meni ainakin omalta kohdalta, kunhan ei liian kunnianhimoiseen projektiin ryhdy! Itse en oikein vielä ole kunnolla uskaltautunut istutettaviin hihoihin... Ehkä niitä pitäisi kokeilla seuraavaksi? Täähän on loputon oppimisen suo, ja hyvä sellainen. :D

Nooh onhan ne mun marjalapaset melkein kuin omat lapset ;)