Salakudin

Tapaninpäivänä, juuri kun veljenpojan myöhästynyt lahja oli valmistumassa, menin kaatumaan ja loukkasin ranteeni. Jouduin olemaan neulomatta noin kolme viikkoa. Tämä vaati hieman innovatiivisuutta - en ole ennen päässyt olemaan kahta viikkoa lomalla ilman käsitöitä!

Lankojen keriminen sujui ongelmitta oikealla kädellä. Sain siskoilta vuosi sitten joululahjaksi härvelit tähän hommaan, muuten keriminen ei olisi onnistunut mitenkään.

Kerimiskone teki hauskoja kuvioita osaan keristä, mutta vain osaan, etenkin tähän Cascaden Ecoon. En tiedä miksi.

Hirveässä neulomiskuumeessa keksin myös suunnitella vähän tulevia projekteja. Kaikki detaljit voi miettiä valmiiksi.

Kun ranne pikkuhiljaa alkoi parantua ja tietokoneella kirjoittaminen jo onnistui, kirjoittelin keskeneräisiä neuleohjeita. Ja kun käsi alkoi jo vähän kestää neulomista, minulla oli "salakudin", eli kudin jota neuloin varoen ja salaa, niin kauan kuin tuntui hyvältä.

Salapipo

Malli: improvisoitu

Lanka: Austermann Alpaca Silk 75 g

Puikot: 3.25 ja 3.75 mm

Ravelryssä täällä

Ei tämä salapipo niin kummoinen ole. Se on tämän neuleen jämistä tehty (jäljelle jäi alle metri!!) ja siinä on turkistupsu. Keksin siihen jännät lisäykset ja kavennukset, mutta ne eivät kovinkaan paljon näy mustassa pipossa ja tupsukin peittää aika paljon. Pitäisi varmaan tehdä toinen erivärinen ilman tupsua, niin pääsen esittelemään hauskoja lisäyksiä ja kavennuksia myös teille.

Nyt käsi on jo niin hyvä, ettei neulominen satu enää yhtään ja olen päässyt jo kunnolla vauhtiin. Nyt onnistuvat jopa nurjat ja kierretyt silmukat. Ha!

Veli

On minulla aika mahtava veli!

Veljeni on muun perheen lailla taitava ja innostunut käsitöiden tekijä. Hän on ammatiltaan puuseppä ja tekee projekteja, joita ei voi muuta kuin ihastella. Veli aloitti nyt syksyllä huonekalupuusepän erikoistumisopinnot ruotsalaisessa huonekalumuotoilukoulussa. On ihanaa seurata vierestä, kun itselleen rakkaat ihmiset pääsee toteuttamaan unelmiaan. Olen todella ylpeä hänestä!

Ja tietenkin vapaa-aikakin täytetään käsitöillä. Kuvassa on hänen itse tekemä reppu, jonka valmistuksessa on käytetty perinteisiä merimiesompelumenetelmiä, jotka hän on oppinut turkulaiselta "kunnon merikarhulta".

Repun napit hän on luonnollisesti myös tehnyt itse. Ja tietenkin tätä veljen taitoa pitää myös hieman hyödyntää. Minulla on täällä meneillään villakangastakin ompeleminen, johon tilasin häneltä samanlaiset saarnesta tehdyt öljytyt napit, joita repussa on. Mustaa villakangasta vasten öljytyt saarninapit näyttävät ihan kultaisilta.

Minun mahtavan veljen sisko (eli minä) on välillä vähän huono toteuttamaan luvattuja joulu- ja syntymäpäivälahjoja. Niitä on varmaan vaikka kuinka paljon rästissä. Nyt tuli kuitenkin yksi valmiiksi.

Broken seed stitch -pipo

Ohje: Handepanden Broken seed stitch socks
Lanka: Novita Nalle, menekistä ei hajua
Puikot: 3,00 mm
Projekti Ravelryssä täällä

Kysyin veljeltä alkusyksystä mitä saisi olla, ja hän toivoi pipoa. Tiesin heti minkälaisen teen. Muistan kun ensimmäistä kertaa näin tämän ihanan neulepinnan Handepanden tekemässä sukkaohjeessa. Oh! Sitä voisin laittaa kaikkialle! Ja erityisen hyvin se sopii juuri tämän tyypin pipoon.

Ohjeessa puhutaan pohjaväristä ja kontrastiväristä, mutta tämä oli ainakin minulle alussa hyvin epäselvää, ja jouduin kokeilemaan pari kertaa, miltä pinta näyttäisi. Huomasin, että oli hyvä tehdä oikeat kierrokset vaaleammalla värillä ja 1o, 1n -kierrokset tummemmalla, jotta tummempi väri jäisi ns. alle ja vaaleampi nousisi kuvioksi pinnalle. Toisin päin tulos oli hyvin sekava.

Kavennukset tein joka toisella kierroksella viiteen kohtaan ja kolme yhteen, jotta neulepinta (joka on kahdella silmukalla kerrannainen) jatkuu luontevasti. Kuvissa pipon reuna on taitettu.

Olen pipoon todella tyytyväinen ja veljelläni vaikuttaa myös olevan samantapainen fiilis.

Ja kyllä, täällä tapahtuu kovasti asioita, sekä monentasoisia hyshyshommia että muutakin, vaikka blogissa onkin ollut vähän liian pitkä tauko - en ole hävinnyt minnekään. Tsemppiä joululahjojen tekemisen viimeisen hetken turbokauteen  teille kaikille! :)

Tiima - ensimmäinen ohjeeni!

Viime aikoina on ollut jännittäviä ja salaisia projekteja käynnissä täällä minun kotonani. Olen paitsi neulonut myös kirjoittanut ohjetta - tämä erittäin hitaasti edistyvä puolen vuoden taipaleeni tuotti vihdoin tuloksia, ja pääsin julkaisemaan ensimmäisen ohjeeni!

Ikuisuusprojekteista puheen ollen, ensimmäiset versiot syntyivät jo melkein kaksi vuotta sitten, ensin siskolle neulottu istuva pipo.

Sitten neuloin itselleni vuorillisen version, joka on hieman löysempi. Lankana käytin Pirkanmaan ohutta Pirkkalankaa, ja vuorina toimi Garnstudion DROPS Alpaca. Tämä valmistui tammikuussa 2013, mutta oli noin vuoden työn alla.

Kevättalvella neuloin kolmannen version, ja neuloessa kirjoitin samalla ohjetta. Valkoinen versio pääsi jo keväällä käyttöön.

Islantilainen Kristín tarjoutui jo tammikuussa testineulojaksi. Kun sain karkean luonnoksen aikaiseksi, lähetin sen Kristínille. Hänen lisäksi testineuloin ohjeen itse, ja niin syntyi musta versio.

Ja tässä se nyt on! Ensimmäinen, ikioma ohjeeni! :)

Tiima

Ohje: oma, Ravelryssä myynnissä täällä!
Lanka: Garnstudio DROPS Alpaca tai Garnstudio DROPS Baby Alpaca Silk
Puikot: 2,5 mm ja 3,0 mm

Ja kuulkaas, tämä on älyttömän jännittävää!!

Päähineitä

Ihme on tapahtunut. Ikuisuusprojekti on vihdoin valmistunut!

Viime aika on ollut hyvin päähinepainoitteinen; yksi päähine on siis valmistunut, yhdenlaiset päähineet jäävät nyt joulun päätyttyä taka-alalle, ja ihan uusi päähine saa kohta alkunsa, kunhan pystyn päättämään sen ominaisuudet.

Sisko sai vuosi sitten joululahjaksi myssyn (Ravelryssä), ja päätin tehdä samalta siskolta saadusta Pirkka-langasta itselleni samantapaisen, tosin suunnitelmissa oli baskerimaisempi versio.

Olen jo kauan käyttänyt pahimpina pakkaspäivinä tuplapipoa. Pirkka-lanka on niin ohutta, että päätin neuloa vuorin jo valmiiksi pipoon kiinni. Mustaa Alpacaa sattuikin olemaan yhdestä bolerosta purettuja pieniä keriä.

Tiimapallo

Ohje: Bev Elicerion pitsi (Hourglass), pipo oma (Ravelryssä)
Lanka: Pirkkalanka, ohut 48 g, 192 m. Drops Alpaca, n. 50 g, 166 m
Puikot: 2,5 mm

Mennään sitten vähän tarkemmin siihen lopputulokseen. Kuulkaas, ainakin tämän myssyn kohdalla sain vuorin kavennuksen kautta opittua että neljäs kerta toden sanoo (se tästä ikuisuusprojektin tekikin...). Lisäksi vuorin neulominen pipoon kiinni oli alun perin tosi hyvä idea, mutta sitten en mitenkään saanut pipon reunaa pysymään siististi, joten päätin pujottaa reunaan satiininauhan.

Itse pitsi on Bev Elicerion, ohjeesta Hourglass, Ravelrystä napattu. Lisäsin siihen helmiä, niin kuin myös siskon myssyyn olin lisännyt. Pelkäsin vähän sitä helmien etsimistä, mutta Hobby Pointista löytyikin sitten melkein täydellisen väriset helmet.

Ei siitä hirveän baskerimainen tullut. Lähinnä pallomainen. Mutta olen silti tyytyväinen lopputulokseen!

Kaventaminen oli suunnilleen yhtä jännittävää kuin siskon versiossa, täysin improvisoitua, mutta myös täysin onnistunutta. Ehkä olisi paikallaan, että kirjaan seuraavan pipon kohdalla muistiin kierrokset, ei tarvitsisi enää improvisoida.

Sain reilu viikko sitten kokeilla seuraavaa päähinettä, vara-Luciana.

Se olikin varsin ihanaa, mutta niin kuin jo mainitsin, nämä päähineet jäävät nyt taka-alalle. Voi että näitä tyyppejä tulee ikävä!

Mitäpä keksisin seuraavaksi?

Lahjontaako?

Tänä vuonna ei täällä päässä hirveästi ole ollut aikaa lahjomishommiin; aikaa Lucia-kuoroon venähti jotenkin enemmän, kuin aluksi luulin venähtävän. Lähdin mukaan myös paripäiväiselle Pohjanmaan-kiertueelle - viikon melkein putkeen laulaminen ja flunssa ei olekaan niin hyvä yhdistelmä, ääni lähti ensimmäistä kertaa ikinä, ja jouluaattona olisi varmaan pitänyt olla hiljempaa. Yhtäkkiä olinkin altto enkä sopraano! Eilen, uuden vuoden kunniaksi, ääni palasikin ennalleen. Onneksi!

Olen jo aika monta vuotta lahjonut sukulaisia ja tuttavia piparkakkutaloilla, niin tänäkin vuonna.

Pari "ihan oikeata" käsityötä ennätin myös tehdä, veli sai ohuet, hyvin yksinkertaiset kenkiin menevät villasukat, mieheke astetta lämpimämmän pipon kuin edellinen. Neuloin sen Alpacasta, tuplalla langalla. Entistä lämpimämmäksi sen tekee kirjoneuleen jouksut.

Myssy

Ohje: oma (Ravelryssä)
Lanka: Drops Alpaca, 80 g, 266 m
Puikot: 4,00 mm

Sain eilen illalla valmiiksi kauan kesken olleet ohuet palmikkosukat, nimittäin Rhombukset. Flunssaisina istuimme sohvalla ja katsoimme töllön antia - hyvä syy vaipua neuloosiin! Neuloin sitä aina niin ärsyttävää toista sukkaa, en varmaan ole ainoa tässä maailmassa jolla on "toisen sukan kammo". Tai hihan. Tai tumpun...

Nyt olen tyytyväinen siitä, että vihdoinkin annan itselleni luvan aloittaa jotakin uutta. Uuden projektin aloittaminen on ehkä se ainoa syy, että jaksan neuloa sen toisen sukan. :)

Rombi

Ohje: Rhombus (Ravelryssä)
Lanka: Drops Fabel Superwash, 62 g, 255 m
Puikot: 2,5 mm

Tein sukat ohjeen mukaan, mutta muutin kavennusta. Alapuolen sädekavensin, yläpuolen kavensin niin, että sovitin sädekavennuksen myötä tehdyn kavennusmäärän "tavalliseen" kavennukseen, reunoista, ensin joka toisella kierroksella, sitten jokaisella.

Kantapäästä tein pyöreän niin kuin kaikkiin sukkiin nykyään.

Vaikka kuinka yritin, en silti onnistunut tekemään sukista keskenään samanlaiset, tai siis toisensa peilikuvat. Jotenkin onnistun aina sekottamaan itseni, etenkin jos palmikkokuvio on vähänkään erikoisempi. Samanlailla kävi Pomatomuksien kanssa.

Mutta tiesittekö, että pyöröpuikoilla voi tehdä myös muuta, kuin neuloa? Puikoilla voi kuulemma muodostaa kiinnostavia geometrisiä muotoja ja sen sellaista, uusi stressilelu siis, ainakin sellaisille, jotka joutuvat seuraamaan neuloosia vierestä, kuten tuore myssyn omistaja. ;)  Hyvää uutta vuotta kaikille!