Näytetään tekstit, joissa on tunniste neule. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste neule. Näytä kaikki tekstit

perjantai 19. heinäkuuta 2019

Pieni neule pienelle pojalle

Täällä blogin puolella on ollut hyvin hiljaista taas yli vuoden, mutta se ei tarkoita, ettenkö olisi puuhaillut kaikennäköistä. Olen ommellut vaikka mitä – lukuisia mekkoja, parit bikinit, muutaman neuleen – ja myös neulonut jonkin verran, esim. sukkia, uuden pipon, tumppuja ja huivin.

Yksi kooltaan hyvin pieni projekti on tämä: sukulaisvauvalle neuletakki syksyn ja talven kylmyyttä vastaan. Tässä se on, tyylikäs pieni pappatakki pienelle poikavauvalle:



Pieni pappatakki


Malli: improvisoitu
Koko: n. 6 kk
Lanka: Garnstudio Drops: Baby Merino (musta) kaksi kerää (eli 100 g/350 m) ja Anny Blatt: Baby Blatt (väri beige ”Mastic”) jämät muista projekteista, ehkä n. 15 g
Puikot: 3.00 mm ja ylä- ja alareunoissa 2.50 mm





Musta lanka on ostettu Menitasta (Helsinki) ja beige lanka Fiinaneuleesta (Helsinki). Napit on ostettu Karnaluksista Tallinnasta. Neuloin takin ylhäältä alas. Tein neljä kierrosta mustaa ja kaksi kierrosta 1-1-kirjoneuletta vuorotellen. Kaarrokkeen lisäykset on tehty mustien osioiden kohdalla, 24 silmukkaa joka kuudes kierros. Neuleen nappilistat ja ylä- ja alareunat sekä hihansuut ovat ainaoikeaa.

Neuleen valmiit mitat: korkeus n. 25 cm, leveys n. 25,5 cm, hihan pituus n. 15 cm ja hihan leveys kaarrokkeen jälkeen n. 10 cm. Neule on luovutettu käyttäjälleen vasta tänään, toivon että se on hyvä käytössä!


lauantai 26. marraskuuta 2016

Hämärä

Nyt on se hämärin aika vuodesta. Se aika, kun villakangastakki on paras vaihtoehto, jos haluaa säästää sen lämpimimmän takin kunnollisille talvipakkasille. Ompelin itselleni noin vuoden projektina itselleni villakangastakin, se taisi valmistua viime vuonna. Se on A-linjanen, joten sen alle mahtuu paksu villapaita. Harmaa paksu villapaita oli ollut suunnitelmissa jo vuosia, ja kun yllättäen sain ystäväni äidiltä villapaidan verran värjäämätöntä täysvillaa, tiesin mitä siitä tulisi.

Muistatteko Kaarella-neuleen? Se tummansininen neule, jonka julkaisin tänne vuosi sitten. Se on ollut aivan lempparineule, niin käytännöllinen monella tavalla. Täydellinen mekkojen kanssa. Olen käyttänyt sen kohta puhki. Tässä neuleessa oli kivoja ideoita, mutta jotkin asiat eivät toteutuneet ihan "unelmien" mukaan, ja nyt sain vihdoin mahdollisuuden kokeilla korjata näitä ongelmia seuraavaan neuleeseen.



Kide

Malli: improvisoitu
Lanka: Sokos kampalanka (täysvilla), värjäämätön
Puikot: 4,5 mm ja 3,5 mm
Ravelryssä täällä

Tämä uusi neulehan ei nyt ole ihan samanlainen, eikä se tosiaan ollut tarkoituskaan. Laitoin siihen napit, taskut ja vyön, ja siitä tuli lisäksi huomattavasti pidempi (halusin käyttää kaiken langan). Ehkä kiinnostavin asia itseni kannalta tässä projektissa oli tuo yläosa, johon lisäsin silmukoita säteittäin. Halusin silti että pääntie olisi samantapainen kuin Kaarella-neuleessa. Tämä vaati kärsivällisyyttä suunnitella kunnolla, mutta onneksi jo toinen yritys onnistui. Siitä tuli hyvä.




Taskut on todella kätevät ja mielestäni hyvin onnistuneet. Sinne mahtuu myös tavallista isompi älypuhelin. Vyön tein kaksi kertaa, tein ensin leveämmän nauhan, mutta siitä suntui turhan vahva aamutakkivaikutelma (mikä ei ehkä ollut tässä projektissa se tavoite), joten tein sen tilalle i-cordin. Onhan se aika hentonen noin näyttävän neuleen kohdalla, mutta se toimii paremmin kuin aamutakin vyö. ;) Nauhan päihin askartelin tupsut.

Neuletakkiin on näitä i-cordeja viljelty enemmäinkin, sillä nauhan lenksut ovat sitä samaa niin kuin myös kaikki reunat. Miten niin hurahtanut tähän? Reunasta tulee niin siisti näin. Resori on tehty 1 o takareunasta, 1 n takareunasta kuusi kerrosta, jonka jälkeen 1 n takareunasta, 1 o takareunasta. Tulee aika pienellä vaivalla siisti ja koristeellinen resori. Jos siis laskee takareunasta neulomisen pieneksi vaivaksi. Niitä silmukoita oli tämän takin kohdalla aika monta, nimittäin...

Tästä lanhasta mainittakoon vielä sen verran, että se on kyllä mysteeri. Yritin löytää sitä googlesta mutta en löytänyt mitään. Pitääpä kysästä ystäväni äidiltä jos hän muistaa, mistä lanka alun perin tuli ja milloin. Vaikuttaa hyvin laadukkaalta langalta.





Pahoittelut muuten vielä hiljaisuudesta - tässä on ollut kaikenlaista muuta! Ja tämäkin projekti odotteli viimeistelemättömänä puoli vuotta.

Mukavaa Joulun odotusta kaikille!


sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Kukkuu!


Pikkuinen teaser siitä, mitä tänne on tulossa. Mun salakavala puikko- ja lankavarasto on taas kietonut lonkeronsa mun pikkusormen ympärille...!

lauantai 24. lokakuuta 2015

Hiilen värinen se on

Olen vuosien mittaan käyttänyt Pisaraneulettani todella ahkerasti (klikkaa linkkiä, näkyy myös alla olevassa kuvassa). Lanka on pysynyt hyvänä ja olen vastikään poistanut siitä nypyt ensimmäistä kertaa. Neuloin tämän kesällä 2012 eli olen ehtinyt nauttia tästä jo yli kolme vuotta. Olen tosin harmitellut, että en tehnyt tästä langasta ihan perustakkia, ilman mitään kuviota. Onhan se kiva näinkin mutta kävisi useampaan asuun hieman yksinkertaisempana.


Päätin siis keväällä ostaa uudet samanlaiset langat. Suunnittelin itselleni sen täydellisen mustan perustakin.


Hiili

Malli: improvisoitu
Lanka: Lane Cervinia, Le Fibre Nobili Super Tajmahal 9 kerää eli 1044 m
Puikot: 4.00 mm ja reunoissa 3.50 mm
Projekti Ravelryssä täällä

Itse malliin olen todella tyytyväinen. Neule ulottuu tarpeeksi korkealle niskaan ja reunat/kaitaleet ovat tarpeaksi leveät. Neule on sopivan pituinen. Helsingin Nappitalosta löytyneet napit olivat täydelliset tähän.


Neule on neulottu yläreunasta alas. Niskassa on lyhennettyjä kierroksia. Kaarrokkeen lisäykset on tehty säteittäin, ja vyötärön kavennukset ja lisäykset on tehty samaan linjaan. Nurja puoli on siis päällä, jotta ainaoikeat reunat erottuisivat mahdollisimman vähän. Ylä- ja alareuna ja nappilistat on neulottu jälkikäteen.



Neuloin sen ja huolestuin jo neuloessa, että lanka ei ilmeisesti kestäkään käyttöä niin hyvin, sillä pinta näytti kärsivän jo neulomisesta. Ajattelin jotenkin, että ehkä vain kuvittelen. No en kuvitellut. Kuvitelkaa turhautumisen määrä - täydellinen neule, mutta pinta on epäsiisti jo ennen kuin sen saa päälle. Ja on nukkaantunut pahasti jo alle viiden käyttökerran jälkeen. Ei kiva. Nyt harmittaa.

Huom., kuvissa neuleesta on 10 min aiemmin poistettu nukat.


Olen järkyttynyt. Miten langan laatu voi kolmen vuoden aikana huonontua näin paljon? Lanka on tasan samaa, ja hinta tietenkin myös se sama, jos ei hieman noussut. Miten tämä on mahdollista? Tapahtuuko yhtä nopea laadun huononeminen muiden valmistajien lankojen kanssa? Toivon todellakin, että tämä on poikkeus. Vai onko mitenkään mahdollista, että minun kohdalleni on sattunut jokin järkyttävän huonolaatuinen erä?

En tiedä mitä tekisin. Haluaisin uuden samanlaisen neuleen mutta jostakin toisesta langasta (tietenkin). Onko teillä suositella laadukasta lankaa tähän? Neule tuntuu ihanan pehmeältä ja se on siksi todella mukava päällä, mutta ei todellakaan vastaa odotuksiani siististä neuleesta, jonka voi pukea myös tilaisuuksiin, jossa pitäisi olla hieman edustavammissa vaatteissa. Ei käy. Pysyn vastedes todella kaukana tämän valmistajan langoista.

Nyt en harmittele tätä enää, vaan ryhdyn ompeluhommiin. Nauttikaa tekin viikonlopusta!

Ps. Kiitos kuvista, rakas sisko Rosa. Ne ovat sentään onnistuneet. :)

torstai 16. heinäkuuta 2015

Repo pieni


Minulla on sellainen ketuista kovin innostunut suloinen veljenpoika K, joka itsekin on kettu jos sitä häneltä kysyy. Lahja K:lle oli melkein valmis jouluna, kun ranne murtui ja projekti jäi odottamaan.




Jouluaattona selitin K:lle että Joulupukin reestä on kuulemma pudonnut matkalla yksi paketti. Nyt alkukesästä se löysi vihdoin tiensä tänne etelään.

Repo

Ohje: Fox in the Snow mittens (Patons)
Lanka: Sandnes Sisu ja Schoppel-Wolle Zauberball
Puikot: 3,00 mm ja 2,50 mm pyöröt
Napit: Nappitalo Helsinki
Projekti Ravelryssä täällä!



Tämä on neulottu ylhäältä alas pyörönä ja steekattu auki. Niska on muotoiltu lyhennetyin kierroksin. Nappilistat ja ulkoreuna on neulottu viimeisenä. Leikkausreuna on neulottu pussiin.

Tämä oli ensimmäinen steekkaamani työ ja voi mörkö mua jännitti. Ja ihan syystä, sillä ilmeisesti lanka oli niin liukasta että osa langanpäistä irtosi saumasta ja kaiken kaikkiaan niitä kohtia piti korjata 16 kpl. Lykkäsin tätä hommaa todella pitkään sillä pelkäsin, ettei tästä tule mitään ja kaikki työ menee hukkaan. Mitä tästä opimme? Ompele mieluummin pari ekstraa kertaa ennen kuin leikkaat.



Minulla ei valitettavasti ole aavistustakaan lankamenekistä. Tämä koko projekti on tehty kotoa löytyneistä osittain jämistä ja osittain käyttämättä jääneistä langoista. Tuota keskiharmaata lankaa piti ostaa yksi kerä lisää. Nuo kolme harmaan sävyä on Sandnesin Sisu-lankaa ja tuo oranssi on peräisin Zauberballista. Olen erottanut Zauberballista oranssit ja ruskeat sävyt punaisesta sillä ne ei eivät mielestäni sopineet keskenään yhteen. Näin sain kettuneuleeseen täydellisen oranssin sävyn. Punaiset langat olen käyttänyt jo aikoja sitten raidallisiin perussukkiin (jotka muuten jouduin hävittämään, sillä turkiskuoriaisilla oli railakkaat bileet viime kesänä sängyn takana, juuri näiden sukkien kimpussa).

Kirjoneule on mielestäni usein tosi kaunista mutta kyllä siinä meinaa ainakin itseni kohdalla mennä hermot! Lupasin itselleni etten ikinä enää neulo näitä kettuja sillä kolmen samanvärisen langan käyttäminen samalla kierroksella oli aika tuskaa. Onneksi olen todella kärsivällinen etenkin käsitöiden suhteen, muuten K:lta olisi jäänyt kettuneule saamatta.


Voi että tämä antamisen ilo. Tämän projektin kohdalla se oli aivan parhaimmillaan. K:n ilme kun hän avasi paketin oli kaiken tämän vaivan arvoinen.

Kuvausavusta kiitokset Annalle!

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Kaarella

Reilu viikko sitten sunnuntaina päätin rykästä muutaman puoliksi tehdyn projektin loppuun. Niitä on nyt kolme (joista yhden jo tuossa äskettäin esittelin).

Hankin heräteostoksena Helsingin Menitasta itselleni Dropsin Alpacat siksi, että rakastuin väriin. Näistä syntyi lärpäke.


Kaarella

Ohje: ei ole
Lanka: Drops Alpaca 350 g
Puikot: 4,00 mm

Lärpäke on neulottu ylhäältä alas yhdessä osassa (käyttäen Susie Myersin Contiguous-metodia), jonka jälkeen poimin reunoista silmukat reunukseen. Reunus on neulottu koko homman ympäri toistaen neljä kierrosta 1otr, 1ntr ja neljä kierrosta 1ntr, 1otr. Sekä reunuksen, alahelman että yläreunan (niskan) muotoilut on tehty saksalaisia lyhennettyjä kierroksia käyttäen. Niitä sai aika paljon laittaa alareunaan, jotta tuli tarpeeksi suuret kaaret.




Pyrolan tein puikoilla 3,5 ja nyt innostuin tekemään oikein ilmavan alpakkavillatakkiversion. Ja kyllä siitä ilmava tulikin. Aika huvittava fakta oli se, että lankaa jäi 5 cm. Jännitin kovasti, joudunko purkamaan hihoista lankaa pois, sillä näytti siltä ettei lanka riittäisi koko päättelykierrokseen (joka on muuten tehty Jeny's surprisingly strecky bind off -ohjeella). Pidin neuletta viittä vaille valmiina hyllyssä monta kuukautta, ihan turhaan. Mutta nyt se on valmis.




Hieman harmittaa, että langan tumma sävy ja karvaisuus peittää tuon reunan kuvion, siitä tuli nimittäin aika kiva. Mutta onhan mulla noita lankoja tuolla kaapissa... Neulomiset saa nyt hieman odottaa, sillä menin leikkaamaan itseäni leipäveitsellä sormeen. Ei mitään vakavaa, mutta estää neulomishommat tehokkaasti. Mitä opimme tästä? Ei kannata leikata sämpylää kello 23.50 illalla!


Tein pari viikkoa sitten itselleni myös nahkakaulakorun. Olen hieman innostunut näistä pisaroista! Suunnittelen innoissani lisää pisara-asioita. Viimeksi minulla oli näin tehokas suunnittelukausi meneillään kun ranne oli murtunut alkuvuodesta. Palaillaan asiaan sitten, kun sormi on taas ehjä. Ihanaa kesää kaikille! :)

Ps. Kiitokset näistäkin kuvista kuuluu ihanalle Rosa-siskolle!

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Tyytyväinen neuloja



Ostin viime kesänä Tallinnan Karnaluksista silkkialpakkalankaa, josta suunnittelin itselleni lämmintä, mustaa perusvillatakkia. Ajattelin, että detaljit olisivat tasolla "erilainen resori".

Neuleesta tuli aika jakkumainen, sellainen siistimpi neule. Se on sileää neuletta, ja siinä on käytetty Susie Myersin Contigous-metodia, eli hihat näyttävät istutetuilta vaikka neule on neulottu yhtenä kappaleena ja on siis täysin saumaton. Hihojen suissa on pitkät resorit mallia joka toinen krs 2o, nosta 1 ja joka toinen krs 2n, 1otr. Tällä lailla melko nurjapainotteisen näköinen resori ei kierry reunoistaan yhtään ja on lisäksi erityisen lämmin. Sen neulomiseen menee tosin aika paljon aikaa, sillä ainaoikea vetää itsensä kasaan.


Neuleen nappilistat ja alareunat ovat samanlaista resoria ja neulottu jälkeenpäin, yhdessä osassa 80 cm pyöröpuikoilla, ja voin sanoa että oli aika monta silmukkaa puikoilla! Kulmakohdissa on lisätty joka toisella kierroksella kaksi silmukkaa. Resorin jälkeen neuloin reunaan vielä kolmen silmukan icord-päättelyn, siinäkin meni hetki! Napinläpiä varten päättelin viimeisellä kierroksella resoria varten pari silmukkaa jokaisen napin kohdalla. Icord-kierroksella neuloin onteloa pari tai kolme kierrosta (olen valitettavasti unohtanut kuinka monta) kunnes jatkoin matkaa.


Se jakku

Malli: taktiikalla neulo-kokeile-neulo-kokeile-kiroile-pura-kokeile-neulo (projekti Ravelryssä)
Lanka: Austermann Alapaca Silk, lähes 8 kerää eli melkein 800 m
Puikot: 4.00 mm


En ole aiemmin kokeillut tätä hihametodia enkä muuten, uskokaa tai älkää, ole ennen neulonut napplistoja jälkeenpäin (ainakaan niin, että yritys olisi onnistunut).

Aloitin projektin jo syksyllä, mutta se sai väistyä muiden projektien alta kun iski hirmuinen inspiraatio tehdä jotakin muuta. Tällä neuleella ei muutenkaan ollut kovin kiire, joten se jäi odottamaan. Lisäksi hihojen monta kertaa purkaminen koetteli kärsivällisyyttä, purkasin hihan, hihat tai osan hihoista ja jopa osan kaarrokkeesta yhteensä kolme kertaa. Eli neljäs kerta toden sanoo.

Mutta, eipäs sanonutkaan. Minulla on melko kapeat hartiat, ja vaikka mittailin aivan hullun lailla ja kokeilin tekelettä jatkuvasti niin hartioista tuli silti liian leveät. Ja hihoista liian isot. En jaksanut purkaa neljättä kertaa, ja totesin, että ei se kuitenkaan ollut ihan "mä", vaan muistutti lähinnä veljen tyttöystävää. Niinpä kysyin, haluaisiko hän kokeilla valmista neuletta. Ja se oli hänen päällään ihana! Napit valitsimme omasta varastosta yhdessä, nämä olen ostanut sieltä samasta nappitaivaasta, Tallinnan Karnaluksista siis.

Katsokaas muuten tarkkaan sovituskuvien ihastuttavaa puukorua, sen on veljeni suunnitellut ja tehnyt rakkaalleen lahjaksi.


Kiitos isoveikalle ihanista sovituskuvista! :) Kyllä monta nitkuttelutuntia jaksaa tekeleeseen upottaa, jos tietää että lopputulos toimii. Tämä neule sai onnellisen kodin -- ja tämä neuloja on tyytyväinen.

maanantai 20. tammikuuta 2014

Pyrola

Minun neulominen on ollut jatkuvaa ja aktiivista nyt noin neljän vuoden ajan, ja jokainen vuosi on tähän mennessä ollut omanlaatuisensa. Viime vuonna suurin saavutus oli ensimmäinen julkaisemani ohje, ja lisää on tulossa. Jännää!

Tein myös paljon sellaista, joka ei ennättänyt blogiin asti - 2013 oli kaikista saavutuksista huolimatta purkamisen vuosi. Purkasin kaksi melkein valmista neuletta ja monta pienempää tekelettä ja aloitusta. Uusi vuosi on kuitenkin alkanut lupaavasti, sillä olen ehtinyt neuloa jo yhden suuren projektin.


Ja se on ihana!


Olen käyttänyt neuletta sen valmistumisen jälkeen joka päivä. Ehkä se siksi valmistuikin niin nopeasti? Reilussa kahdessa viikossa.

Saako nyt olla tyytyväinen?


Pyrola

Malli: ei ole ainakaan vielä, projekti Ravelryssä täällä
Lanka: Garnstudio DROPS Alpaca n. 285 g
Puikot: 3,50 mm ja 2,5 mm

Ei tässä oikeastaan ole mitään kummallista, se on yksinkertaisuudessaan hyvä. Reunoissa on pari kierrosta ainaoikeaa ja icord-päättely. Nappilistat on neulottu samalla kuin muu neule ja ainaoikeaa nekin, reunassa yksi nostettu silmukka. Lanka on ostettu Menitan alennusmyynnistä. Napit on ostettu Karnaluksista, Tallinnasta, ja sattuivat sopimaan tähän aivan täydellisesti.


Kaarrokkeen rei'istä kerron varmaan joskus enemmän. Se oli sellainen jännä idea joka syntyi, kun keskustelimme opiskelukaverini kanssa karrokkeista.


Kaarrokkeeseen meni yksi kerä, hihoihin yhteensä n. 1,5 kerää ja hihojen erottamisen jälkeen 3,25 kerää, eli yhteensä ainoastaan 5,75 kerää. Syy tähän on puikkojen paksuus, ja tämän takia lopputulos on ihanan kevyt.


Olen Alpacaa melko ahkerasti neuloneena voinut todeta että langat ovat keskenään erilaisia. Johtuukohan se langan vaihtelusta tai väristä? Vai näyttääkö värit vaan niin erilaiselta keskenään että minä hämäännyn?

Lopuksi kuva-arvoitus. Ennen joulua huomasin hauskan jutun. Arvaako joku mitä kuvassa näkyy?