torstai 16. heinäkuuta 2015

Repo pieni


Minulla on sellainen ketuista kovin innostunut suloinen veljenpoika K, joka itsekin on kettu jos sitä häneltä kysyy. Lahja K:lle oli melkein valmis jouluna, kun ranne murtui ja projekti jäi odottamaan.




Jouluaattona selitin K:lle että Joulupukin reestä on kuulemma pudonnut matkalla yksi paketti. Nyt alkukesästä se löysi vihdoin tiensä tänne etelään.

Repo

Ohje: Fox in the Snow mittens (Patons)
Lanka: Sandnes Sisu ja Schoppel-Wolle Zauberball
Puikot: 3,00 mm ja 2,50 mm pyöröt
Napit: Nappitalo Helsinki
Projekti Ravelryssä täällä!



Tämä on neulottu ylhäältä alas pyörönä ja steekattu auki. Niska on muotoiltu lyhennetyin kierroksin. Nappilistat ja ulkoreuna on neulottu viimeisenä. Leikkausreuna on neulottu pussiin.

Tämä oli ensimmäinen steekkaamani työ ja voi mörkö mua jännitti. Ja ihan syystä, sillä ilmeisesti lanka oli niin liukasta että osa langanpäistä irtosi saumasta ja kaiken kaikkiaan niitä kohtia piti korjata 16 kpl. Lykkäsin tätä hommaa todella pitkään sillä pelkäsin, ettei tästä tule mitään ja kaikki työ menee hukkaan. Mitä tästä opimme? Ompele mieluummin pari ekstraa kertaa ennen kuin leikkaat.



Minulla ei valitettavasti ole aavistustakaan lankamenekistä. Tämä koko projekti on tehty kotoa löytyneistä osittain jämistä ja osittain käyttämättä jääneistä langoista. Tuota keskiharmaata lankaa piti ostaa yksi kerä lisää. Nuo kolme harmaan sävyä on Sandnesin Sisu-lankaa ja tuo oranssi on peräisin Zauberballista. Olen erottanut Zauberballista oranssit ja ruskeat sävyt punaisesta sillä ne ei eivät mielestäni sopineet keskenään yhteen. Näin sain kettuneuleeseen täydellisen oranssin sävyn. Punaiset langat olen käyttänyt jo aikoja sitten raidallisiin perussukkiin (jotka muuten jouduin hävittämään, sillä turkiskuoriaisilla oli railakkaat bileet viime kesänä sängyn takana, juuri näiden sukkien kimpussa).

Kirjoneule on mielestäni usein tosi kaunista mutta kyllä siinä meinaa ainakin itseni kohdalla mennä hermot! Lupasin itselleni etten ikinä enää neulo näitä kettuja sillä kolmen samanvärisen langan käyttäminen samalla kierroksella oli aika tuskaa. Onneksi olen todella kärsivällinen etenkin käsitöiden suhteen, muuten K:lta olisi jäänyt kettuneule saamatta.


Voi että tämä antamisen ilo. Tämän projektin kohdalla se oli aivan parhaimmillaan. K:n ilme kun hän avasi paketin oli kaiken tämän vaivan arvoinen.

Kuvausavusta kiitokset Annalle!

7 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Aivan ihana neule, sopii kantajalleen tosi hyvin. Kannatti nähdä vaivaa!

Neulisti kirjoitti...

Takki on ihan järisyttävän huikea, mutta silti nää mainion mallin suloiset poseeraukset menee vielä senkin ohi. :)

Lilja kirjoitti...

Kiitos teille! :) Kuulemma kettuneule kutitti hieman mutta ehkä ketut auttavat asiaan. ;)

Emma kirjoitti...

Hurmaava takki uusine iloisine omistajineen :)

Elina kirjoitti...

Oi miten upea neule!

Lilja kirjoitti...

Kiitokset teille, Emma ja Elina!

Jenni kirjoitti...

Blogissani on sinulle haaste :)