Viime aikoina ei puikot ole ehdinneet helistä. Tai oikeastaan kyse on siitä, etten ole ehtinyt helistellä niitä. Virkkasin kuukausi sitten eräänä iltana ehkä hauskimman käsityöprojektin ikinä, nimittäin jämälankabanaanin. Keltainen lanka on Sadnesin Sisua, ruskea GarnStudio DROPSin Muskatia. Täyttönä on rättejä periaatteella man-tar-vad-man-har.
Lisäksi tein jo talvella harmaasta Grignasco Bambista pienelle siskonpojalle villatakin, jossa on niin paljon kasvuvaraa, ettei se vielä ole päässyt kuvattavaksi, jos pääseekään. Muistuttaa lahjotun isosiskon
pisaravillatakkia aika paljon. Lakanan alle pingoitukseen jäänyt villatakki näytti aika hauskalta!
Tällä hetkellä työn alla on jotain puuvillasta syntyvää ja vielä kaiken lisäksi pinkkiä sellaista! Siitä toivottavasti enemmän pian.
Ellette ole huomanneet, blogini täytti vuosia, se ensimmäinen tuli täyteen! Jee! Minulla oli muutenkin suunnitteilla muistelemisbloggaus.
Oma käsityötaipaleeni alkoi neulomisella jotakuinkin samalla lailla kuin
isosiskoni, sillä isä toimi opettajana. Ompeleminen oli lapsuutena suuri hitti, emme pikkusiskon kanssa oikeastaan leikkineet barbie-nukkejen kanssa, vaan ompelimme niille vaatteita. Muistan että ompelin kerran hääpuvun. Siitä tuli tosi hieno. Toivon ettei sitä ikinä löydy! Sillä eihän se oikeasti mitenkään ole voinut olla hieno... Ensimmäiset lapaset neuloin ala-asteen ensimmäisen luokan syksyllä. Ne olivat seiskaveikasta tehdyt ja vaaleansiniset. Nekin tuntuivat 8-vuotiaana erittäin onnistuneilta, ja valitettavasti nekin hävinneet.
Näin jatkoin hitaasti ja kärsivällisesti pienten projektien parissa. Joskus yläasteella laskin että perus seiskaveikkapalmikkopipon neulomiseen menee televisiota samalla katsellessa n. 2,5 tuntia. Lukiossa neuloin ja ompelin myös aika haasteellisia projekteja, silloin valmistuivat nämä alla näkyvät ikisuosikit, joita käytän vieläkin. Neuloin marjatumput Sadnesin sisusta. Siitä lähtien olen myös käyttänyt tuplatumppuja, sisällä mustat yksinkertaiset yksilöt GarnStudio DROPSin Alpacasta. Samasta Sisusta on myös olemassa marjatumppujen kanssa yhteen sopiva pipo.
Joskus yläasteen loppupuolella tai lukion alussa valmistui myös
neulemekko, jota käytän vieläkin ahkerasti. Tein nopeasti ja helposti neulottavan projektin orjallisesti ohjeen mukaan ja näin, hyvät ystävät, tuli tunikasta vahingossa mekko. Ja hyvä niin! Mekko oli alun perin sininen. Päätös värjätä se mustaksi ei ollut elämäni paras päätös, ainoastaan melkein paras.
Tein ensimmäiset isot projektini oikeastaan vasta yliopistoaikoina. Ensimmäisen opiskeluvuoden joulun aikoihin neuloin ensimmäisen pitsihuivin ohuesta villalangasta, ohjeella
Echo Flower. Siitä tuli aivan järkyttävän iso, mutta ei kai se haittaa! Langan sain isosiskolta lahjaksi joskus kauan sitten. Tätä huivia käytän vieläkin, viime talvena se oli kaulassa melkein joka päivä. Se on erityisen hyvä siksi, että se on lämmin mutta silti suhteellisen ohut, ja mahtuu siksi toppatakin korkan kauluksen alle. Huivi on pysynyt hyvänä, ja uskollisena se sai tänään hemmottelupingoituksen.
Aikaimoinen Batmanin viitta!
Ensimmäinen villatakki valmistui puoli vuotta myöhemmin. Olin sinä kesänä puutarha-alan töissä, ja sain niskaa, hartioita, selkää ja käsiä rasittavan työn myötä ongelmia. Työterveyslääkäri kielsi minua neulomasta, mutta en tietenkään pystynyt pysymään puikoista erossa, ja niin neuloin vielä viimeiset kierrokset
villatakkiin. Tein sen ohjeella
Lovegood.
Neule on sopivan kokoinen ja muutenkin aika ihana, mutta siinä on yksi iso ongelma: lanka nukkaantui jo neuloessa! Nyt se on päätynyt rämppäneuleeksi. Tänä keväänä se oli esimerkiksi varaneuleena koululla ja nyt se pääsi jälleen kotineuleeksi.
Pisarat-villatakin langan laadusta yllätyin. Karnaluksista ostettu halpa
Super Tajmahal on säilynyt mainiosti vaikka villatakki on ollut ahkerassa käytössä nyt melkein vuoden. Samasta paikasta ostettu
Austermann Alpaca Silk -lanka, jota käytin
tähän villatakkiin on pysynyt aivan virheettömän hyvänä. Kumpikaan villatakki ei nukkaannu. Ajatelkaa - villasekoitelanka joka ei nukkaannu!
Lucia-neuleen lanka
Silkbloom Extra Fino oli neuloessa ja neuleen valmistuttua aivan taivaallinen, mutta neuletta ei voi käyttää järkyttävän karvamäärän lähtemisen vuoksi tummien vaatteiden kanssa, ja lisäksi lanka huopuu aika lailla. Se ei itsessään häiritse, mutta kun se ei huovu tasaisesti, ja huopuu lähinnä kainaloista... Neuleen valmistuttua jouduin vielä ompelemaan yläreunaan satiininauhan ja vahvistaa napinlävet.
Ja tässä sitä nyt ollaan, asunto täynnä lankoja, puikkoja, valmiita projekteja ja kaikenlaista puoliksi tehtyä. Pari viikkoa sitten sain tunnustuksen Suppikselta, jonka
blogia olen itsekin seurannut. Kiitos sinulle Suppis siitä, se oli mukava yllätys ja lämmitti mieltä! Olen tylsä enkä aio varsinaisesti haastaa ketään, mutta voisin ehkä silti kertoa, mitä blogeja olen kauan seurannut, ja mitkä ovat uusia tuttavuuksia, ja toivon myös muiden vapaaehtoisesti kertomaan suosikeistaan, niin että minäkin löydän ne. ;)
Isosiskojen yhteinen blogi
Kaksi erilaista marjaa on ollut suosikki perustuspäivästään asti noin viiden vuoden takaa. Superlempparina on myös Vilman blogi
Sisäinen villapaita sekä tietysti Tytin ja Nastin
Pujoliivi. Uusia valloittavia tuttavuuksia ovat inspiroiva
Missä neuloimme kerran, Helenan
Ignorant Bliss, jossa kauniita projekteja valmistuu hirmuvauhtia, sekä Maijan söpö ja kaunis blogi
Vinksallaan.
Nyt sain kyllä jälleen romaanin aikaiseksi. Kiitos sinulle, joka jaksoit loppuun asti. :) Ja hei, eihän blogi voi täyttää vuosia ilman blogiarvontaa, hurraa! Tein jollekin tämän päivityksen kommentoijalle silmukkamerkkisetin, ja kuoreen saattaa pujahtaa myös jokin yllätys. Katsotaan mitä keksin!
Olisi kiinnostavaa tietää, miten ja milloin te muut olette päätyneet tähän järkyttävän ja ihanan koukuttavaan hommaan nimeltä käsitöiden tekeminen. Kertokaa se kommentoimalla, niin osallistutte arvontaan. Arvon voittajan kahden viikon päästä, eli sunnuntaina 2.6 voi vielä osallistua kommentoimalla!
