torstai 2. tammikuuta 2014

Tantsua ja rakkautta

Pikkusisko keksi ommella tutuille lahjaksi patakintaita ja minun oli kerta kaikkiaan pakko matkia häntä. Piirsin Marimekon kintaista kaavat, kangasdyykkasin omassa varastossa, ostin Eurokankaasta eristeeksi soveltuvaa huopaa ja leikkasin kintaisiin palat.

Ompelin ensimmäiset kintaat veljeni perheelle lahjaksi. Ostin Maija Isolan suunnitteleman "Tantsu"-kankaan Marimekosta ja syksyllä, aikeena ommella patakintaat tai pannulaput tai ehkä jotain ihan muuta, mutta kun mietin asiaa, kangas sopi veljeni perheelle kuin nakutettu. Vuorina on Ikeasta joskus hyvin kauan sitten ostettu musta puuvilla. Kummassakin kintaassa on ripustuslenkki. Valmiit kintaat tuntuivat ihanalta kädessä, vaikka vuori tuntuikin olevan hieman liian suuri - ompelin päälle tulevat osat puolen sentin saumavaralla ja sisälle tulevat sentin saumavaralla. Huopaosat ompelin sentin saumavaralla, ja leikkasin saumavarat kapeiksi, jotta paksut ja tönköt saumat eivät olisi ongelma.


Kintaat ovat keskenään erilaiset. Tässä muutama syy: kankaan kuvio vaihtelee (osa puikulanmallisista kuvioista on tummanharmaat ja osassa on ainoastaan ääriviivat), en halunnut mitään hupsunmallisia pieniä kangasjämiä ja lisäksi olen allerginen symmetrialle. Olen itse melko tyytyväinen siihen, miten ne eroavat toisistaan mutta muodostavat yhdessä mukavan parin.


Toiset kintaat annoin jo ennen joulua eräälle henkilölle, joka piti minusta huolen luciatehtävän aikana.


Kankaan löysin kotoa. Kyseessä on Vallilan kangas, Saara Eklundin suunnittelema "Rakkaus". Kankaanjämiä oli jäljellä sen verran, että ne riittivät juuri ja juuri kintaisiin. Kangas on alun perin ostettu yhtä toista projektia varten, ja käytin jämiä myös pehmoleluihin.

Vuorina on sama Ikean musta kangas, ja käytin mustaa puuvillaa myös kämmenpalaan, sillä Vallilan kangasta ei ollut tarpeeksi, ja lisäksi tämä osa kintaista likaantuu yleensä herkästi.


Lahjan saaja yllättyi ja vaikutti olevan hyvin tyytyväinen. Hän huomasi myös hauskan jutun. En itse huomannut yhteensattumaa - luciakeräys tukee tänä kautena Uutta lastensairaalaa, jonka yhdistyksen ja säätiön puheenjohtajana toimii sama henkilö, joka myös on Vallilan entinen toimitusjohtaja ja nykyään hallituksen puheenjohtaja. Jälleen hämmästelin sitä, miten pieni tämä maailma oikeastaan on!

Nyt olen siivonnut ompelukoneeni pois ja kaivanut kutimet taas esiin. Mukavaa uutta vuotta kaikille lukijoille ja satunnaisesti blogissa käyville, toivotan teille tämän pienen maailman parasta käsityövuotta!

5 kommenttia:

Elli ja Aura kirjoitti...

Hienot patakintaat! Pitäisi munkin ommella meille hienommat kuin kaupan ja laittaa vähän enemmän huopaa polttoalueelle.
Haleja Elliltä

Lilja kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Lilja kirjoitti...

Tee ihmeessä! Vaikka leikkaaminen on aika ärsyttävää (paloja on yhteensä 20 kpl...) niin tulos on palkitseva :)

luminen kirjoitti...

Sinun käsityöt on ihan järkiään kaikki upeita. Ilo katsella huolella, taidolla ja antaumuksella tehtyjä töitä! Piparkakut mukaan lukien. Hyvää uutta vuotta ja antoisia käsitöitä jatkossakin!

Lilja kirjoitti...

Voi kiitos, Luminen! En voi sanoa muuta kuin että kiitos samoin! :) antaumuksella, kyllä, esim eilen illalla piti mennä aikaisin nukkumaan mutta juutuin kutimeen kiinni kuudeksi tunniksi ja nyt väsyttää! Hyvää jatkoa uudelle vuodelle sinullekin! :)