sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Nyt ulos lehtiä poimimaan!

Joku sanoi joskus että olisi hyvä tehdä jotain uutta joka päivä. Ystäväni järjesti eilen synttäribileet ja keksin kokeilla jotain uutta. Tein hänelle syyskimpun, kimpun vaahteranlehtiruusuja, nimittäin! Pyysin kaverin mukaan askartelemaan, ja kyllä lehdistä tuli ruusuja, mutta aika säälittävän näköisiä ne ensimmäiset olivat! Onneksi oli jo ilta eikä pimeistä kuvista tullut yhtään mitään, joten sain hyvän syyn olla näyttämättä niitä teille. Hah!

Tänään kävin taas ulkona, hieman paremmassa valaistuksessa kuin eilen katuvalojen alla, jolloin en erottanut edes värejä toisistaan. Pimeässä ja kiireessä oli vaikea löytää vaahteroita, mutta tänään auringonpaisteessa niitä olikin joka paikassa. Lehtiä keräessäni aivan ällistyin kuinka kauniin värisiä lehtiä on olemassakaan. Osa olivat aivan vaaleankeltaisia, osa banaaninkeltaisia, osassa keltaisista lehdistä punaiset ruodit, osa lehdistä melkein viininpunaisia, osa vihreä-puna-keltakirjavia ja osa melkein pilkullisia.


Ensin ajattelin että aivan yksiväriset ruusut olisivat tylsiä ja että kirjavista lehdistä tehdyt ruusut olisivat liian sekavia, mutta totesin, että kaikki toimii, kunhan lehdet ovat keskenään sinnepäin samanvärisiä. Eriväristen lehtien yhdistäminen ei käy niin vain, sillä yksittäiset lehdet korostuvat mielestäni liikaa. Mutta ruusu, jolla on "liukuväri" toimii mainiosti. Keltapunaiset ja viininpunaisesta vihertävään vaihettuvat ovat ehkä omat lempparit.


Netistä löytyy paljon hyviä ohjeita vaahteralehtien askartelemiseen, mutta laiskana ihmisenä tein virheen ja katsoin ohjetta hieman liian vähän. Ensimmäisitä yrityksistä tuli aika järkyttävät. Totesin nopeasti että keskimmäisten lehtien tulee todellakin olla pienet ja uloimpien suuret, sillä muuten keskiosa nousee helposti. Tehdessä pitääkin välillä vähän painella keskiosaa alas, jotta ruusu pysyy muodossaan.

Yllätyin, sillä ruusujen tekeminen oli vaikeampaa kuin luulin, myös näppärille maisema-arkkitehtiopiskelijoille. Keskiosan nousemisen lisäksi pitää koko ajan pitää huolta että pitää jo käärityistä lehdistä tiukasti kiinni, sillä melko liukkaat lehdet karkaavat helposti. En myöskään jaksanut huolehtia siitä, että vartena toimiva keppi pysyisi rullattujen lehtien sisällä ruusun tekemisen ajan (juu yritin kyllä ja totesin mahdottomaksi tehtäväksi), vaan päätin tökätä sen jälkeenpäin jo käärittyyn ruusuun, mikä ei tietenkään ollut mitenkään yksinkertaista. Leikkasin lehtien varret paria senttiä lukuunottamatta, jotta sain kaikki lehdet teipattua kiinni tikkuun. Minulla ei ollut vihreätä teippiä joten käytin maalarinteippiä, eihän se sieltä kimpun seasta näy! ;) Kimppuun laitoin myös noin viisi pientä oksaa haapaa tuomaan keveyttä.


Ja olihan tämä ruusujen tekeminen äärimmäisen koukuttavaa! Melkein kuin neulominen. Eli hop hop käsistä sopivan näppärät ja kärsivälliset tyypit, ulos lehtiä poimimaan!

6 kommenttia:

Karoliina kirjoitti...

Olen itsekkin miettinyt usein näiden tekemistä, kun tuntuu, että jokainen tekee nyt näitä ja ohjeita on joka puolella. En kuitenkaa oo oikein keskiny niille tarvetta. Tuo sinun ruusukimppu kuitenkin nyt miellytti omaa silmää niin paljon, että tekisi mieli lähteä heti etsimään lehtiä ja viedä kimppu flunssaa sairastavalle siskolle :)Ei taida vaan aika riittää, kun kohta pitää olla jo menossa :D Mut pakko päästä kokeilemaan :)

Lilja kirjoitti...

Kiitos, Karoliina! Onhan lehdistä tehdy kimppu ihanan syksyinen ja melkein täysin kierrätetty ja kompostoitava lahja. :) ja tekeminen on hauskaa!

Lankakeiju kirjoitti...

Hieno ruusukimppu.

Meiju kirjoitti...

Hei, Ihana blogi sinulla! Voitit Neulojien yön arvonnassani, otathan yhteyttä sähköpostiini meijuknits (at) gmail.com

Vyyhti kirjoitti...

Onpa hieno!

Lilja kirjoitti...

Kiitos teille, Lankakeiju, Meiju ja Vyyhti! :)